Iloa pääsiäiseen

Pääsiäinen tarvitsi uuden pienen liinan pöydälle. Ompelin sitten kaksi, jotta sain tehtyä työkaverillekin iloisen yllätyksen. Rakastan koneella huristelua ja vapaata tikkausta. Siinä ei tarvitse ajatella, sen kuin antaa mennä ilman syöttäjää. Kankaat ovat kierrätettyjä, osa toiselta työkaverilta saatuja vanhoja verhoja, osa omia pieniä jämätilkkuja.

Tikkauksiin käytin konekirjontalankoja. Päällinen ja pohja 100% puuvillaa
ja välissä tosi ohut vanu.

Hyvää lankalauantaita kaikille!

Kiitokset hyvälle työparille

Minulla on ollut ilo työskennellä lähes kaksi vuotta Pia-avustajan kanssa luokassani. Nyt tiemme eroavat (toivottavsti vain vähäksi aikaa), kun molemmille tulee uusi luokka ja uudet haasteet eri oppilaiden kanssa. Halusin kiitokseksi tehdä jotain omaperäistä ja päädyin sitten tilkkutöihin: avain- ja kännykkäpussukka sekä penaali. Toivottavasti näistä on iloa sitten syksyllä 💖

Taidanpa jompaan kumpaan laittaa vielä jotain makoista kevätjuhlaillaksi...

Penaalissa on pinkki vuori.

Ihanaa kesää Pia ja poikkea kahveelle, jos ohi ajat 😁

Pieni ensiapulaukku retkille

Sain kauan sitten lahjaksi pienen ensiapulaukun, joka oli sopiva reppuun, kun lähdimme oppilaiden kanssa luokkaretkille. Annoin sen pojalleni kuvausreissuille, jotta hänelläkin on mukana tarvittava ensiapu. Nyt taas sellaista tarvitsen, mutta en muistanut käydä apteekissa sitä ostamassa, joten tein sen itse, siis vähän omaperäisemmän. Apteekissa kyllä tarvitsee käydä ostamassa sinne sidetarvikkeita ja haavanpuhdistuslappuja. Tähän mahtuu aika paljon erilaisia tarvikkeita. Mitat ovat 15 x 11 x 5 cm.

 Nyt taas passaa retkeillä :)

Vauvalahjoja

Sukulaistyttö (käly Keltaisen tytär) sai vauvan. Perheelle tein kortin, vauvalle peiton ja töppöset.
Onnea Emilia ja Juhana vauvasta!

Ei ole kooltansa suuri tuo pikkuinen,

mut' aikaan sai muutoksen melkoisen:

toi elämään tullessaan suloisen lisän,

teki toisesta äidin, toisesta isän.

Pieni hippu ideaa tähän korttiin löytyi Pinterestistä.

Vauvanpeitto
Löysin tilkkutyölaatikosta valmiiksi kootun sinisen hirsimökkitilkkutyön. Olin sen ommellut kauan, kauan sitten. Se oli vähän liian iso, joten purin päistä hieman pois.
Kokeilin ensimmäistä kertaa kirjontapaininjalkaa, jonka olin ostanut jo pari vuotta sitten. Hyvin toimi vanhassa Huskussa uudenmallisen Husqvarnan paininjalka. Tällä oli hyvä ommella kaikkien kerrosten läpi vapaatikkausta. Ei mennyt alapuolen kangas ryppyyn ja muutenkin mahtava fiilis ommellessa. Juuri tällaisiin vanullisiin töihin omiaan. Litteät vapaatikkaukset tykkään tehdä ilman tuota paininjalan "hyppimistä".

Koko peitto on puuvillakankaista koottu, joten kestää myös 60 asteen pesua. Välissä ohut vanu.

Jokainen tipu on erilainen.

Nurjalla Etelä-Afrikasta tuotua ananaskangasta.

Töppöset
Näiden töppösten ohje on Koko perheen lahjakirjasta (1996, Valitut palat). Sini-valkoisen nauhan laitoin vain koristeeksi. Lankana Novitan Baby Wool (100 % merinovilla) ja puikkoina 3,5 mm.

Samasta langasta/kerästä yritän saada vielä peukalottomat tumput vaaville, mutta niistä lisää myöhemmin, kun kirjoittelen ohjeen pitsiinkin tänne. Pitsiohje nimittäin on vanha, löytö sukulaisen lapsen lapasesta, joista tutkailemalla kauan, kauan sitten kirjoittelin sitä paperille ja tein muutamat lapaset. 

Lumi suli ja tuli vesisade. Pimeää!

Eläinten viikko - kissa vieköön!

Ensi viikolla vietetään eläinten viikkoa. Työpaikallani alakoulussa meillä oli oppilaskunta päättänyt, että jokaisena päivänä on teemavärit tai -aiheet: maanantaina harmaa, tiistaina musta, keskiviikkona sininen, torstaina valkoinen ja perjantaina eläinkuosi tai -vaate. Minulle tuli ongelma tuosta perjantaista. Minulla on vain yksi eläinkuviollinen vaate, joka on villapaita. En oikein vielä viitsi villapaitaan pukeutua, kun ei ole vielä niin kylmä.

Heikun, keikun, eikun, tilkkuja penkomaan. Löysin Sirpan (edesmenneen työkaverini) lahjoittaman pehmeän puuvillaneuloksen, joka on kyllä aika hurjan värinen, lilan vaaleanpunainen, ja tilkkulaatikosta löysin siihen sopivia ruskeita trikoita. Kissan kuvan kopioin puuvillakangasarkille. Liimaharsoa silitin kuvan alle ja applikoimalla ompelin kuvan paidan etukappaleeseen. Parantelin värejä kangastusseilla.

Saapi nähdä kuinka tuo kuva pysyy käytössä, kun vain kopioin sen mustesuihkuprintterillä. Ainakin printtauksen jälkeen kuvaa huuhdellessa värit eivät haalistuneet. Kopioidessa värit tulivat muutenkin haaleammiksi kuin skannauskuvalla. Kangasarkin paketissa on ohjeet kuinka niitä printtaillaan.

Ulkona on hieno aurinkoinen syysilma. :) Yöllä oli jo hieman pakkasta. Onneksi sain eilen monivuotiset kasvit, jotka eivät kestä pakkasta, sisälle varastoon. Kerrankin olin oikeaan aikaan laittamassa pihaa talven varalle. Narsissin sipuleita istuttelin jo viikko sitten. Nyt voi rauhassa jäädä talvihorrokseen, ainakin puutarhahommista!

Kaksin kappalein kännypussukoita

En ole vielä mummo, vaikka mummo douppaa kännykkä- ja avainpussissani. :) Tykkään niin näistä mummo-sarjakuvista. Olen sen joskus printannut puuvillakangasarkille, kun jäi tilaa arkilla. Löysin sen yllättäen laatikosta. Kangas on Ikean Liseliä. Sekin on mun lempparia. Nyt taas pärjää töissä pari vuotta.

Tähän toiseen pussukkaan käytin vanhat harmaat farkkuni. 

Flunssa alkaa olla suht poissa, mitä nyt yskittää ja nenä kipeä. Kyll se tästä, kun tiedossa kivaa viikonloppua!

Marilyn ja muita pussukoita

Ompelin viikonloppuna urakalla pussukoita, vaikka jonossa on tilattuja siskorusettisukkia. Teki mieli vain ommella ilman kunnon ideaa. Näiden ompelu on siitä kivaa, että voi työn edetessä ideoida lisää ja lisäillä vaikka mitä.

Marilyn, Marilyn...
Valmistavan luokan opettaja kyseli, jos ompelisin hänen isolle oppilaalle oman meikki- ja tarvikepussukan. Teini-ikä on sellainen, että tarvitsee kaikille pienille asioille kuljetuspussukkaa. Tässä se on - oikein bling-bling!

Kuvan siirto kankaalle on tehty mustesuihkuprintterillä.
Tekniikkaohje täällä. Tämä tekniikka on minun lempitekniikkani
musta-valkoisiin kuviin.

Kännykkäpussukoitakin valmistui kolme. Jokaiseen käytin tilkkuja ja muuta laatikoista löytyvää. Vetoketjuja ja papukaijahakasia jouduin kuitenkin käydä ostamassa.

Annoin näille nimet: sinisiipi, räsymatolle tippuneet maalit ja hirsitalon seinä.

Flunssa pääsi iskemään! Silloin voi tehdä tällaisia postauksia tai neuloa (jos ei liikaa nenästä valu) ja katsella typeriä uusintoja tai Netflixiä. Alan nyt kuitenkin miettimään itsellenikin uutta kännykkäpussukkaa, kun vanha alkaa hajota kulmista. Siitä lisää sen valmistuttua.

Tänään on kaunis aurinkoinen syyspäivä. Nauttikaa :)

Kännykkäpussukka pitkästä aikaa

Ex-työkaverini ilmoitti, että vanha kännykkäpussukka on rikki ja liian pieni nykyisille kännyköille. Ompelenko uuden? Kyllä ompelin, mutta huomasin työn edetessä, ettei tuo muisti oikein pelaa samalla tavalla kuin ennen sytostaatteja. Olin unohtanut monta konstia, joten jouduin välillä purkamaan esimerkiksi hihnat, kun ne menivät väärinpäin pussukkaan. No kuitenkin - valmista tuli. Kuvio ei ole kummoinen, kun en oikein keksinyt mitään mieltä ylentävää!

Pohjakangas on tilkusta, joka jäi Vallilan kesäverhon lyhentämisestä. Nimeähän kankaalle en myös muista. Ostin valmisverhon Anttilan loppuunmyynnistä halavalla ja laitoin sen makuuhuoneeseen. Jos oikein tarkkaan katsot, siinä soutelee mökkijärvellä minä ja mieheni. :)

Ensi viikon perjantaina saamme hakea meidän uuden kissanpennun. Ihanaa! Mutta voi olla, että tänne postaukset aluksi vähän hiipuvat, jotta saadaan Pörrö Kakkonen sisäsiistiksi ja sopeutumaan meille.

Kuvassa kisuli 5-6 viikkoinen. Kuva: A. Niemelä

Kanttarellivuosi on ollut mahtava, mutta nyt lopetin metsässä rämpimisen, kun hirvikärpäset kiusaavat verkkotakista huolimatta. Minulla on siinä 30 puremapaukamaa kehossa. Allergialääkkeillä jo toinen päivä mennään, kun tuo kutina on kamalaa. Puolukoita piti käydä vielä hakemassa, mutta saa nähdä...

Oikein mieltä ylentävää syksyä teille!

Syksyinen liina lapsuusmuistoista

Joskus jokin tuoksu, musiikki, vaate tai kangas tuo mieleen muistoja. Niin tämäkin kangas. Muistan sen verhona lapsuudenkodissani Fiskarsissa joskus 1970-luvulla. Olen tuonut kesämökin kaapista hieman verhoja pois ja niitä sitten olen kierrättänyt joihinkin töihini.

Oli aika vaihtaa olohuoneen kesäinen kaitaliina, mutta minulla ei ollu syksyistä tilalle. Tai oli, mutta niihin olen kyllästynyt. Näin serkullani kivan hänen ompelemansa vaahteranlehtiliinan ja siitä sitten sain idean.

Sitten vain musiikki soimaan 70-luvun tyyliin: "Jäi äiti itkemään, mä vielä huomenna Chi-gaa-gon nää-ä-ään..."

Kangas on Tampellan puuvillasatiinia. Hulpiossa lukee Design Marjatta
Metsovaara, Niili. Liinan pohjana on tummanruskea lakanakangas ja
vaahteranlehdet ovat erilaisia tilkkuja.

Applikaatioissa apuna liimaharsoa ja tikkaukset ommeltu kone-
kirjontalangoilla.

"Kun saapuu syys, ja lehdet puiston, se hehkumaan, saa loistoaan. Kuin ikävyys, niin kauniin muiston, voi synnyttää, vaik' suru jää..." (Sanat laulusta Kuolleet lehdet)

Askartelupäivä

Open gold = opettajan kulta
Tein omille tokaluokkalaisille avaimenperät kutistemuovista kevätlahjaksi. Tuossa tekstissä on kaksi asiaa vihjeenä: ovat niin kultaisia murusia sekä "avoimia kultakimpaleita" yhteiskunnalle. Ei tiedä, vaikka jostain heistä tulisi esim. Suomen presidentti!

Kokoero ennen paistamista ja paistamisen jälkeen.

Ensimmäistä kertaa kokeilin kutistemuovia ja
heti onnistuivat. Oli "to do"-listalla, kun halvalla
huusin tuon kutistemuovin jo aikoja sitten Himoshoppaajan tavaranpoistomyynnistä fb:stä.

Mustesuihkukirjoittimella printattu.

Hui, käpristyivät! Ei hätää, laskeutuivat, kun 3,5-4 minuuttia
oli mennyt.

Tämä ohje tuli pakkauksen mukana.

Kaapin ikkunan koristelu
Kokeilin ensimmäistä kertaa piimällä ikkunan koristelua saumurilankasäilööni. Minulla oli vain rasvatonta piimää ja se oli aika löysää. Ei ihan sabluunan avulla kunnolla onnistunut, mutta saavat olla niin kauan, kun päätän ostaa ikkunamaalia ja tehdä pysyvät. Piimä on helppo pestä pois ja saa miettimisaikaa, teenkö maalilla vai ei.

Äidille kortti
Pinterestistä löytyi vähän tämän tyylinen kortti, jossa oli paljon perhosia. Kesän tulon kunniaksi askartelin äidilleni perhoskortin. Hyvää äitienpäivää kaikille äideille! Ja lauantaina ennen äitienpäivää on lapsettomien päivä, joten jaksamista teille!




















Sain synttärilahjan jo etukäteen
Serkkuni Sari ja miehensä Marko käväisivät ennen Italian matkaansa kahvilla. He toivat minulle Sarin tekemän synttärilahjan, joka oli niin minun tyyliseni ja ihastuttava itse tehty "kierrätyslahja". Upea ja tarkkaan mietitty saajalleen! Kiitos Sari ja Marko <3

Ha-haa, mitä sieltä nokasta tulee?
Mellun Hollywool -nauhoja.

Ja sisällä lisää. Hienosti tuunattu videoboksi.

Tervetuloa pöllöt!

Tuhersin monta hetkeä ompelukoneen ääressä, kun tein näitä pöllöjä. Pöllöissä on käytetty tilkkulaatikon "aarteita", nauhoja, pitsejä, kangasvärejä, vanutikkausta (joka ei näy, mutta on kirjaimissa), applikaatiota ja käsin- ja koneompelua sekä tietenkin vanua ja aikaa.

Ensin piti valmistaa vain yksi, lahjaksi Käly Valkoiselle, mutta sitten halusin myös itselleni ja yhden vielä tein varalahjaksi jollekin. Sarjatyönä valmistusaikaan ei hirveästi tule lisää, joten tein kolme eikä kaksi. Tein jokaiseen jotain hieman erilaista ja eri värisillä tilkuilla. Itse pöllö on pellavakangasta.

Ompelu oli tällä kertaa hankalaa, sillä sytostaattihoitoni tekevät monia ikäviä sivuvaikutuksia, joita en tässä kaikkia luettele, mutta ompelua hankaloitti niistä silmien jatkuva vuotaminen (kuin itku, ilman syytä) ja käsien hillitön tärinä. Mutta sain valmiiksi!










Pitihän se Käly Valkoisenkin saada minulta jotain oma tekemää. Käly Keltainen sai tämän kaitaliinan ja Käly Sininen sai nämä tyynynpäälliset.














Käly Valkoisen tytär täytti 18 vuotta. Tein hänelle kortin lahjojen lisäksi. Kortin idean sain Sirpan väkerryksiä -blogista. Kiitos Sirpa hyvistä ideoista!

Onnea Mikaela!

Pääsiäiskaitaliina

Sainpas valmiiksi, vaikka välillä tuntui ettei ehdi täksi pääsiäiseksi, kun noi solunsalpaajat jylläävät elimistössä.

Vähän tuli liikaa silitettyä, mutta olkoon...

Kukkojen malli löytyi Pinterestistä ja piirsin siitä vapaalla kädellä. Alkuperäisen tekijänä MarquitaP, www.flickr.com/marquitap/...

Ihan olen unohtanut kiittää julkisesti. Nyt sen teen:
Sain joitakin viikkoja sitten ilahduta blogikaveria haasteen Sirpan väkerryksiä-blogista ja vastasin siihen haastamalla Pirjon Vaateviidakon. Posti toi tämän ihanan lasikorun ja kortin Sirpalta. Ei olisi voinut tulla parempaan aikaan ilahduttamaan! Käy kurkkaamassa Sirpan lasikoruja tältä sivulta ja mahtavia mosaiikkitöitä täältä. Hän "väkertää" myös mahtavia kortteja ja muuta kivaa. Kiitos Sirpa <3

Lintu sininen, punainen, keltainen...

Ikean halvoista pyyhkeistä omanlaisia

Ostin Ikeasta halpoja, pieniä ja valkoisia käsipyyhkeitä. Ne maksoivat vain 26 senttiä kappale. Ostin niitä seitsemän, joka naulakkoon. Valkoiset ovat tosi arkoja ja halusin vessaan värikkäitä. Kävin ostamassa antiikin harmaan pesukonevärin ja värjäsin pyyhkeet koneessa. Väri ei ollut ihan sellainen harmaa kuin halusin, mutta menköön. (Kuvani vääristävät väriä, osa näyttää vihertäviltä ja osa sinisiltä. Ovat enemmänkin tumman harmaita.)





Applikoin puuvillakangastilkuista niihin satulinnut. Jokaisessa pyyhkeessä ne ovat erivärisiä ja hieman erilaisia. Froteelle oli erittäin hankala applikoida, varsinkin konekirjontaosuus suoraan froteeseen. Erittäin hankala osuus oli lintujen pyrstöt, mutta onnistuin siinä joten kuten vanhalla uskollisella Husqvarnallani. Näitä oli hauska tehdä. Taidan joskus vielä etsiä kaapista vanhoja ja käyttämättömiä pyyhkeitä, joihin myös teen jotain koristelua.

Oranssin linnun tausta on lähes oikean värinen kuin frotee luonnossa. Noin paljon huono kuvaaja ja huono kamera vääristävät taustaa. Linnut ovat lähes oikean väriset. Pyyhkeet ovat pieniä 30 x 50 cm, mutta ne sopivat hyvin meille, kun minulla on tapana vaihtaa usein pyyhkeitä.

Elämä on palapeliä -kaitaliina

Minulla on kolme kälyä: Käly Keltainen, Käly Sininen ja Käly (en ole ihan varma) Musta tai Ruskea. Nimet muodostuivat heidän keittiönsä tai sisustusväriensä mukaan. Tällä kertaa Käly Keltainen saa etukäteen synttärilahjansa, kaitaliinan. Tulethan hakemaan, niin saat ennen synttäreitä pöydällesi.

Käly Keltainen on rakas ystäväni, josta on tullut minulle hyvin läheinen vuosien saatossa. Heti, kun näin tuon keltaisen kankaan (työkaverini lahjoitus), tiesin tekeväni siitä Käly Keltaiselle jotain. Sitten löysin hänen isävainajansa, appeni, Väinämöisen pellavapaidan, jonka olin tehnyt hänelle vuosia sitten erääseen näytelmään. Siitä se muodostui ajatus kaitaliinasta. Mukana on siis muisto Toivo-apesta <3

Yksityiskohtia

Tunteja en laskenut tämän tekemisessä, mutta aikaa meni rutkasti. Kävin silloin tällöin pala ja kohta kerrallaan ompelemassa. Eniten aikaa meni palapelien palojen tikkaamiseen, joissa jouduin melkein pisto pistolta koneella ompelemaan, koska päädyin tuplasuoraompeleeseen (joustava suora). Tämä ommeltyyppi sai parhaiten esille palapelin palat konekirjontalangalla. Vapaakirjonnalla olisi ollut liian ohut viiva ja kapea siksak oli liian tuhruinen.

Toisille kälyille pitää keksiä myös jotain, ettei tule paha mieli ;)