Locker hooking-matto

Tuonne työhuoneen muovilaatikkoon oli kertynyt vanhoja risoja pussilakanoita ja vanhoja ehjiä, kuluneita verhoja. Niistä "koukkusin" uuden maton locker hooking-tekniikalla. Yllättävän paljon kankaita tuollaiseen meneekin, varsinkin niitä oikein hiutuneita lakanoita, joita pitää repiä leveämmiksi kuteiksi kuin paksummista kankaista. Tekniikan sidoslankana käytin ohutta moppilankaa. Edellinen kesäinen matto löytyy täältä.

Kesäinen pieni matto

Moi, pitkästä aikaa!

Valmiiden käsitöiden kuvat odottavat kirjoittajaa, joka ei oikein ole "viitsinyt" olla koneella ja kirjoittaa. Anteeksi siitä, yritän ryhdistäytyä...

Ryijypohja oli pyörinyt kaapissa jo jonkun vuoden. Päätin vihdoin tehdä siitä pienen maton Locker hooking-tekniikalla. Tekniikkakuvia ja -videoita löytyy netistä pilvin pimein. Suomenkielistä nimeä en tekniikalle tiedä, mutta tässä koukutaan lenkkejä neulakoukkuun ja koukun päässä olevalla neulalla lukitaan lenkit langalla, narulla tai matonkuteella. Käytin matonkuteena vanhoja koulun verhoja, jotka olivat menossa kaatopaikalle muuton jälkeen. Värit niissä oli tosi mehevät ja kirkkaat. Kangas oli puuvillaa. Verhoa kului neljä metriä mattoon, joka on kooltaan 77 cm x 92 cm. Lankana käytin ohutta harmaata moppilankaa, jonka olin ostanut kirpputorilta. Matonkuteet revin noin 1,5 cm:n levyisiksi.

Moppilangan jatkot yhdistin solmulla ja langan päät piilotin lenkkien sisään.

Tämä oli niin mukavaa hommaa, joten tilasin netistä vielä lisää ryijypohjaa, jotta saan loput 3,5 metriä verhoa toiseksi matoksi.

Nyt pitää rientää... So long!

Iloa pääsiäiseen

Pääsiäinen tarvitsi uuden pienen liinan pöydälle. Ompelin sitten kaksi, jotta sain tehtyä työkaverillekin iloisen yllätyksen. Rakastan koneella huristelua ja vapaata tikkausta. Siinä ei tarvitse ajatella, sen kuin antaa mennä ilman syöttäjää. Kankaat ovat kierrätettyjä, osa toiselta työkaverilta saatuja vanhoja verhoja, osa omia pieniä jämätilkkuja.

Tikkauksiin käytin konekirjontalankoja. Päällinen ja pohja 100% puuvillaa
ja välissä tosi ohut vanu.

Hyvää lankalauantaita kaikille!

Vuoden viimeinen käsilaukku - korkkia kuten shampanjapullon korkki

Sain serkultani Sarilta tapaninpäivänä joululahjaksi palan korkkikangasta. Heti seuraavana päivänä aloitin siitä käsilaukkua. Laukussa on päällä korkkikangasta ja osassa kohdissa (hihnat, sisäosat, päällitaskun reunat) kirpputorilta ostetusta mokkahameesta paloja. Vuoria en laittanut, koska korkkikankaan ja mokan nurja puoli oli ihan siistiä.

Voiko naisella on liikaa käsilaukkuja?

Oikein ihanaa vuotta 2018 kaikille! Kohta paukkuu taivaalla...

Miehen ikivanhan nahkatakin tuunaus

Vuonna 'miekka ja kirves' tein tämän alkuperäisen nahkatakin miehelleni. Tämä oli opiskelutyö Jyväskylästä ja siihen aikaan piti olla kaikenlaisia härpäkkeitä takissa.

Leikkasin olkalevikkeitä ja tikkasin ne kapeammiksi kiinni takkiin, vähän kuin koristeeksi. Purin vanhan vuorin pois ja leikkasin sen avulla viininpunaisen raidallisen vuorin takkiin. Povitaskuun piti tietysti laittaa pieni lappu huijaamaan ostettua. Vanhan välivuorin pesin ja laitoin uuden vuorin sisään, sillä nykyisin ei enää saa Suomesta aitoa villaa sisältävää villavatiinia. En ole ainakaan löytänyt mistään. Sopivan paksuista resoria ei löytynyt lähialueilta eikä nettikauppakaan onnistunut (tilasin, mutta oli ihan lirua), joten neuloin 1o, 1n -resorit itse Alize Superwash -langasta. Kiinnityksen vaihdoin vetoketjuun.

Yllättävän hyvänä oli nahka pysynyt, vaikka oli roikkunut henkarissa varastossa kauan. Vähän oli sieltä ja täältä venynyt, mutta se on voinut tulla jo silloin aikanaan käytössä. Mies nimittäin käytti tätä paljon. Toivottavasti takki saa nyt yhtä pitkän elämän.

Huono kuvanlaatu, koska ulkona sataa kaatamalla
ja sisällä joutui käyttämään salamavaloa. Anteeksi!

Hinnaksi tuli hieman yli 20, jos en laske työlle hintaa. Joten oli aika kannattava tuunaus!

Huomenna suunnaksi Oslo. Saa nähdä, onko laukku täynnä villalankoja vai peikkoja?

Töihin säilytystä pädien latureille

Oppilaani saivat viikolla käyttöönsä "omat" (koululta lainassa) iPadit ja niissä jokaiselle tuli mukana laturi. Ainakin aluksi latureita säilytetään luokassa. Nyt ne laturit ovat laatikossa ja sekasotku on kauhea, eikä omaa laturia löydy helposti. Sain eilen idean, joka piti heti toteuttaa. Tein latureille ripustettavan taskusäilyttimen. Taskuissa on jokaisen nimi ja sisällä oma laturi.





Kankaat löytyivät taas kerran omista tilkkulaatikoista. Taustakangas on Minna P:ltä saatu vanha verho, sen takana on tukikankaana vanhaa tukevaa lakanaa, taskut ovat jämätilkkuja muista töistä. Punainen ei ihan riittänyt kaikkiin taskuihin, joten pistin mukaan vastavärinä vihreää farkkua (joka jäi omista farkuista). Taskuihin nimilapuille ompelin kristallimuovista pienen lokeron. Ripustimena on lyhyt henkari, jonka olen irroittanut sisustuskankaiden riippunäytteistä. Samoista henkareista otin pitkulaiset painot alapäärmeeseen. Taskujen alareunat kiinnitin Eurokankaasta ostetuilla koristeellisilla nauhoilla. Nuo nauhat eivät ole kestäneet pesua, kuviot hävinneet, joten tähän työhön juuri sopivia.




Varsinainen kierrätysten kierrätystyö! Käytössä vasta näkee, oliko tämä hyvä idea ja toimiiko luokassa.

Täydellisen käsilaukun metsästys

Olen ostanut ja tehnyt käsilaukkuja vuosien varrella. Minulla on aina käsilaukku mukana, jotta tavaratkin ovat aina mukana (lompakko, kortit, kännykkä, huulirasva...).
Kaikissa omistamissani käsilaukuissa on aina jotain vikaa:
- liian syvä, ei löydy tavaroita
- liian matala. Lompakko varkaitten saatavilla heti, kun avaa
- liian vähän lokeroita
- liian paljon lokeroita, mitään ei löydy nopeasti
- läppä tiellä
- vaikea avata/sulkea
- ei saa olkapäälle
- vuori liian tumma, ei näe tavaroita
- ei mahdu pienet ostokset tai pädi
- liian painava tyhjänä ja tavaroilla varustettuna vieläkin painavampi
- jne, jne...

Nyt yritin ottaa kaikki nuo kriteerit huomioon, kun ompelin uuden käsilaukun. Saapi nähdä toteutuuko, mutta kiva oli ommella ja suunnitella lisäjuttuja ompelun edetessä.

Ostin käytetyn nahkatakin viidellä eurolla Horsbäckin osto- ja myyntiliikkeestä Hankotien varrelta. Nahkatakki olisi ollut sopiva minulle, mutta en ihan tuosta nahasta halunnut takkia, vaan heti ideoin siitä laukun. Nahka on (luultavasti) sikanappaa, joka on kuvioitu käärmeeksi. Nahkaa siitä vielä jäi yli, joten sitä riittää vielä toiseen laukkuun tai muuhun pieneen työhön. Nahka oli täysin virheetöntä ja luultavasti takkia ei ollut käytetty kuin pari kertaa, kun se vaikutti ihan uudelta. Nahka oli hyvin ohutta, joten tilasin tukevaa ja silitettävää tukimateriaalia (Decovil I Light) Hämeen Tekstiilituonnista. Vuori on pinkkiä ja paksua juhlapukusatiinia, jonka löysin kangaskaapista. Vetoketjut olen tilannut kilohintaan Kangas Keitaasta, joten niitä minulla piisaa.

Nahka ja alkuperäinen takki

Kuvia laukun yksityiskohdista:

Sivuosa ja säädettävä olkahihna.

Olkahihnan sain kivasti leikattua takin alavarasta, jossa oli jo valmiina tukikangas. Näin sain tukevamman hihnan. Kassin etuosaan sain hauskasti takin etutaskut, joihin ompelin vain erilaiset kiinnittimet, toiselle puolelle Anittalta saadut "lenksut" ja toiselle tarranauhan. Niissä voi hyvin pitää vaikka kännykkää. Takin alkuperäisistä saumoista en leikatessa välittänyt (eli niiden sommittelusta), sillä nahka oli sen verran kirjavaa, eikä alkuperäiset saumat paljon näy kassissa. Kassin sivukappaleen leikkasin takin takakappaleesta.

Taskuja

Sisällä taskuja on kolme erilaista. Tavallinen tasku (Mellun Hollywool-merkki on siihen ommeltu), johon kiinnitin myös nauhan ja avainrenkaan (unohdin ottaa kuvaan näkyviin). Olen todennut sen käytännössä hyväksi kotiavaimille. Toisella sivulla on pitkä vetoketjutasku (kissanauhaa ommeltu vetoketjun alle), joka on irti vuorista, jotta sen taaksekin saa pientä tavaraa. Päädyssä on tasku varalaturille.

Toivon, että tämä käsilaukku olisi minulle täydellinen nykytarpeeseen.

Nyt aloitan miehen vanhan nahkatakin purkamista isompana projektina. Tuunaan siitä hänelle uuden syystakin tai ainakin "hiirelle tuluskukkaron" 🐁

Silkkipaidan tuunaus

Kaapista löytyi vanha, kainaloista syöpynyt silkki-puuvillainen t-paita. Olin joskus kauan sitten ostanut sen kalliilla paikallisesta Boutiquesta. Olin heittämässä sitä roskiin, kun tajusin, että siitähän voi käyttää osan uuteen paitaan. Niinpa leikkelin sen ja käytin leikatut palat peruskaavoina kuositellen uuteen trikooseen. Pidempi olisi saanut tulla, mutta oranssi trikoo ei riittänyt kuin tähän pituuteen.

Taas sain jämäkankaalle ja vanhalle t-paidalle käyttöä. Kyllä tuunaus on mahtavaa!

Ennen

Jälkeen

Loman loppu häämöttää. Pitää vielä ehtiä vaikka mitä...

Mosaiikkikaakeli

Ostin tutulta loput palat mosaiikkikaakelia, kun heiltä oli jäänyt pari levyä. Palapeilin palaan kokeilin ja yhden orkidearuukun pintaan. Saa nähdä kestääkö nuo peilin mosaiikit, vaikka laitoin hyvällä liimalla kiinni. Nyt pitäisi vain käydä ostamassa laadukasta kaksipuolista teippiä, jotta saan sen pesuhuoneen kaakeleihin kiinni.

Nokivärjäys

Minun on pitänyt tätä nokivärjäystä (painamista) kokeilla jo monta kesää, mutta aina unohdan. Näin Tilkkutaide Eija Kause-blogissa jo kolme vuotta sitten hyvät ohjeet. Niillä pärjäsi nyt ihan kivasti, paitsi että siinä ei ollut varoitusta liiasta ruokaöljyn käytöstä, josta tuli öljytahroja osaan kankaista. Seuraavalla kerralla, jos teen, osaan varoa öljyn käyttöä ja laittaa sitä varovaisemmin laatalle ennen nokeamista.

Laitan tähän kuvien avulla pienen ohjeen:

Tarvitset: 

- vaaleaa kangasta (luonnonkuitua)

- ruokaöljyä

- pensselin (itselläni pullasuti)

- kynttilän

- lasitetun kaakelin

- talouspaperia

- alustan

- kasvien lehtiä

1. Sivele ruokaöljyä kaakeliin ja laita se tuleen, jotta noki tarttuisi siihen.

2. Ota kaakelista nokea pensseliin ja sivele sitä kasvin lehdelle ruotien puolelle.

 3. Paina nokinen puoli lehdestä kankaalle.

4. Kuivaa.

5. Silitä kankaat. Pidä leivinpaperi kankaan ala- ja yläpuolella silittäessä.

6. Pese kankaat ja silitä vielä uudestaan, kun kankaat ovat kuivuneet.

Valmis!

Tätä tekniikkaa olisi kiva kokeilla myös oppilaiden kanssa käsitöissä.

23.7.2017 Pesutestin tulos:
Pesin pahimmat öljyiset tilkut 60 asteen pesuissa. Ensin käsin, jossa veden joukossa oli valkopyykkiainetta ja Vanishiä. Hankasin ja liotin. Sen jälkeen muun pyykin joukkoon valkopesuun koneeseen. Painatukset eivät mielestäni muuttuneet, eikä öljytahrat. Joten tämän perusteella uskallan jo sanoa, että kestää hyvin pesua tämä nokivärjäys.

Kuvissa värieroa, kun kuvasin eri aikaan päivästä, kuitenkin saman ikkunan
edessä.

Kaikenlaista pientä

On tullut tehtyä kaikenlaista pientä välipaloiksi, kun teen isompia juttuja telkkaria katsellessa, pihalla  ja ompelukoneella. Niistä ehkä myöhemmin. Tässä katsaus pieniin juttuihin:

Hyönteishotelli
Näin telkkarista, kun Sonja Lumme neuvoi aamutv:ssä hyönteishotellin valmistuksen. Minähän siitä innostuin ja tein vanhasta risasta linnunpöntöstä, joka oli menossa nuotioon, meille hyöteishotellin. Sisällä kaadetun puun oksia, polttopuiden pätkiä ja käpyjä. EriKeeper +plus+ -liimalla kiinni ja poralla reikiä. Toivottavasti joku hyönteinen löytää uuden kodin kierrätetystä linnunpötöstä.

Huonekalukankaiden näytepaloja ja keppari
Sain serkultani vanhoja huonekalukankaiden näytepaloja kunnon kasan. Tein tällaisista paloista joku vuosi sitten mökille tuoliin uuden verhoilun. Nyt kokeilin ommella siitä keppihevosen, kun näytteiden alimmaisena on aina iso pala kangasta. Hyvin onnistui, vaikka kankaat olivatkin aika paksuja ja jäykkiä.

Nipsupussukka
Kävin Karnaluksissa tällä viikolla, kun olimme matkalla Haapsaluun. Sieltä ostin itselleni pieniä nipsuja paksuihin tilkkutöihin. Ostin myös paljon muuta, niin kuin tavallista. Pitihän nipsuille saada oma säilytin, joten ompelin kivalla ohjeella (tästä linkki youtube-videoon, jossa tämä hauska ohje neuvottu kädestä pitäen) niille pienen pussukan.

Haapsalun pitsikeskus
Tietysti käsityöihmisen pitää käydä Haapsalussa tuolla pitsikeskuksessa. Siellä neuvottiin ja näytettiin minulle, miten he neulovat tuon nypyn huiveihin, kun en sitä ole koskaan tehnyt. Ostin tietysti ohutta villalankaa yhteen huiviin ja kirjan heidän huivimalleista (osasta). Ehkä talvella tai joskus innostun neulomaan ainakin yhden pitsihuivin.

Valamista
Ulkona valamme tällaisilla muoteilla keinun alle "mattoa". Aika hauskaa hommaa, vaikkakin hidasta.

Odotan koko ajan kunnon kesää, kun nytkin päälläni on pitkähihainen paita ja on vilu. Toivossa on hyvä elää, sano lapamato...

Aikuisten paidasta lapselle paita

Tuunasin naisen paidasta työkaverin lapselle kesäpaidan. Ikävä kyllä en muistanut ottaa kuvaa alkuperäisestä paidasta, mutta ennen lapselle viemistä muistin sentään ottaa kuvan valmiista. Joskus tämä blogin pitäminen on "rasittavaa", kun kuvia pitäisi muistaa ottaa vähän joka kohdasta, jotta te lukijat saatte käsityksen tekemisistäni.

Hyvää kesää Katille ja perheelle tämän paidan myötä!

Pojalle tuunatut tuolit

Nämä tuolit ovat appeni tehnyt ehkä 1950-1960-luvulla ja mieheni toi ne appivanhempien taloutta tyhjentäessä. Olin ensin hieman kiukkuinen, kun tuollaisia meille toi, mutta poikani Pyry sanoi siihen, että hän haluaa ne valkoiseksi maalattuina ja mustavalkoisella kankaalla omaan kämppäänsä Helsinkiin. Tuolit ovat odottaneet pojan huoneessa vuoden, jos toisenkin. Olin ottanut urakaksi ne tänä kesänä tuunailla ja sen myös tein.

Oli kova homma koko urakka! Ensin kokeilin maalata paljon mainostetulla kalkkimaalilla, mutta kaksi kerrosta myöhemmin kävin rautakaupasta ostamassa Empire-maalia ja loput vetelin sillä. Ei noista maalipinnoista priimaa tullut, mutta kelpaa luultavasti Pyryn eteiseen ja vierastuoleiksi.

Kankaan etsiminen oli toinen iso urakka. Ei meinannut mistään lähiseudulta löytyä tyylikästä mustavalkoista huonekalukangasta, koska etsin seepramaista, joten päädyin Vallilan Kaisla-verhokankaaseen, jonka alle laitoin vielä kangaspohjaisen tukikankaan tukemaan Vallilaa.

Ruuvit olivat kolmas iso etsintäurakka. Tuoleissa oli alunperin jokainen ruuvi erilainen selkänojassa ja halusin ne samanlaisiksi ja tietysti mustia. Lähirautakaupoissa ei ollut oikean pituisia ja paksuisia, eikä niitä mustia. Löysin sitten Latvalalta paketin ruuveja, jotka olivat oikean pituisia ja paksuisia, mutta hopeita. Testasin akryylimaalia ruuvin päähän, se kesti, joten maalasin jokaisen mustaksi. Maali kesti kuivuttuaan myös ruuvaamisen eikä irronnut.

Urakka on vihdoin valmis, joten nyt voi taas keksiä omia ompeluhommia. On lupailtu tulevalle viikolle lämmintä, joten rodojen istutushommatkin odottavat tekijäänsä pihalla.

Huivi muuntui kesäpuseroksi

Olen aina ihaillut tätä huiviani, mutta sen käyttö on jäänyt yhteen tai kahteen kertaan. En ole huivi-ihminen. Päätin ottaa sen käyttöön puserona, kun materiaalikin on kesään sopivaa, 50 % puuvillaa ja 50 % silkkiä. En leikannut mitään muuta kuin kädentiet ja nekin suoraan sekä lyhensin hapsuja kolmisen senttiä. Pikkasen saumoja ja tikkauksia ja siinä se on... uusi hellepusero 😊

Aika hippi :)

Yritin kuvaan kirjoittaa ja piirtää, miten ompelin pitkästä ja leveästä huivista hellepuseron:

Ulkona paistaa ihana aurinko ja minä sisällä kökötän flunssapäänsäryssä, mur! Paistaa se päivä kyllä huomennakin tai ylihuomenna tai...

Keppihevosbuumi

Koulumme kuuluu "Liikkuvaan kouluun". Yhtenä teemana saada oppilaat liikkumaan välitunneilla oli keppihevoset. Tänään sitten kepparirataa teimme "Unelmien liikuntapäivään" ja jonot olivat välillä pitkät. Jokaisella oli joko lainakeppari tai oma.

Koulun kepparit aloitimme pajapäivänä 3.-4. luokan kanssa ja loppuun teimme oman nelosluokkani kanssa. Tein aikaisemmin keväällä keppareille tallin puutyöluokassa. Jokaiselle koulun villasukkakepparille teimme porukalla esittelyn talliin. Niistä tuli hauskat!

Viikolla ompelin taas yhden keppihevosen lahjaksi eräälle lapsenmieliselle henkilölle. Kaavoina jo tutuksi tullut Kodin kuvalehden kaava.

Viikko vielä ja sitten alkaa hyvin ansaittu loma :)

"Pään painan ruohikolle

ja oion jalkojain.

En jaksa pohdiskella,

mä tahdon olla vain.

... Sen viisaammat voi tehdä,

mä päivän kultaan jään.

Mä tunnen kaikki tuoksut

ja luonnon loiston nään.

Voi leikitellä mielikseen,

voi ottaa jättää paikoilleen

tai olla niin kuin luonnostaan

ja maata vaan."

(Tove Jansson)

Kierrätettyä kevätjuhliin

Kaapissa roikkui pukupussissa vanha siskon väitöstilaisuuteen ommeltu karonkkapuku. Silloin sen (kauan sitten) ompelin pikaisesti tavalliseksi hameeksi ja puseroksi, jonka koristuksena oli vain kaunis hartiahuivi. Kangas oli niin kaunista tummanvihreää sifonkia, joten olin päättänyt sen säästää ja tuunata joskus uusiksi.

Minulta jäi alkuvuodesta ommellusta pitsijakusta (löydät sen täältä) hyvää quipure-pitsiä palanen ja se riitti hameeseen. Hameen alla on vuori, jossa on kiinni alareunassa sifonkia, joka näkyy tuosta pitsin alta. Vyötärölle laitoin ohuen kuminauhan, jotta juhlapöydistä voi syödä yllin kyllin, eikä hame purista. Puseron halusin pitää tuollaisena hihattomana, mutta olen sen jälkeen lihonut, joten sivusaumoihin ompelin suikaleet läpinäkyvää sifonkia. Alunperin pusero oli kokonaan vuoritettu.

Alkuperäinen hame ja pusero olivat kyllä aika tylsiä noin yksinään ilman sitä hartiahuivia.