Voihan himmel!

Kuha tekaisin...

...3 cm:n lasipilleistä ja ohuesta rautalangasta... perinteinen himmeli, tai ei niin perinteinen, kun kerran olkien tilalla on lasipillejä. Malli muotoutui tehdessä. Meillä on jo yksi kotona, joten tämä matkasi Rautjärvelle postin kuljettamana.




Hyvää joulua isä ja Marja!

Locker hooking-matto

Tuonne työhuoneen muovilaatikkoon oli kertynyt vanhoja risoja pussilakanoita ja vanhoja ehjiä, kuluneita verhoja. Niistä "koukkusin" uuden maton locker hooking-tekniikalla. Yllättävän paljon kankaita tuollaiseen meneekin, varsinkin niitä oikein hiutuneita lakanoita, joita pitää repiä leveämmiksi kuteiksi kuin paksummista kankaista. Tekniikan sidoslankana käytin ohutta moppilankaa. Edellinen kesäinen matto löytyy täältä.

Kesäinen pieni matto

Moi, pitkästä aikaa!

Valmiiden käsitöiden kuvat odottavat kirjoittajaa, joka ei oikein ole "viitsinyt" olla koneella ja kirjoittaa. Anteeksi siitä, yritän ryhdistäytyä...

Ryijypohja oli pyörinyt kaapissa jo jonkun vuoden. Päätin vihdoin tehdä siitä pienen maton Locker hooking-tekniikalla. Tekniikkakuvia ja -videoita löytyy netistä pilvin pimein. Suomenkielistä nimeä en tekniikalle tiedä, mutta tässä koukutaan lenkkejä neulakoukkuun ja koukun päässä olevalla neulalla lukitaan lenkit langalla, narulla tai matonkuteella. Käytin matonkuteena vanhoja koulun verhoja, jotka olivat menossa kaatopaikalle muuton jälkeen. Värit niissä oli tosi mehevät ja kirkkaat. Kangas oli puuvillaa. Verhoa kului neljä metriä mattoon, joka on kooltaan 77 cm x 92 cm. Lankana käytin ohutta harmaata moppilankaa, jonka olin ostanut kirpputorilta. Matonkuteet revin noin 1,5 cm:n levyisiksi.

Moppilangan jatkot yhdistin solmulla ja langan päät piilotin lenkkien sisään.

Tämä oli niin mukavaa hommaa, joten tilasin netistä vielä lisää ryijypohjaa, jotta saan loput 3,5 metriä verhoa toiseksi matoksi.

Nyt pitää rientää... So long!

Iloa pääsiäiseen

Pääsiäinen tarvitsi uuden pienen liinan pöydälle. Ompelin sitten kaksi, jotta sain tehtyä työkaverillekin iloisen yllätyksen. Rakastan koneella huristelua ja vapaata tikkausta. Siinä ei tarvitse ajatella, sen kuin antaa mennä ilman syöttäjää. Kankaat ovat kierrätettyjä, osa toiselta työkaverilta saatuja vanhoja verhoja, osa omia pieniä jämätilkkuja.

Tikkauksiin käytin konekirjontalankoja. Päällinen ja pohja 100% puuvillaa
ja välissä tosi ohut vanu.

Hyvää lankalauantaita kaikille!

Himmelihommia

Lahden Kätevä-messuilla marraskuussa sattui silmiin lasihimmelipillit. Pakkohan niitä oli ostaa, kun ruisolkia ei tahdo enää mistään löytää. Tein himmeleitä viimeksi noin 25 vuotta sitten ja näköjään taito on vielä tallella. Kuvista katsoin mallit ja muuttelin tehdessä itselleni sopiviksi ja lasipillien määrän mukaan jouduin isomman pienentämään. Kaksi pussia 5-senttisiä lasipillejä meni näihin kahteen työhön ja yksi lauantai.

Nyt on kestävät himmelit jouluiksi. Ehkä näitä on helpompi säilyttää kuin olkihimmeleitä. Pienempi menee joulukukan sijasta äidilleni.

Moni käsityöni odottaa, jotta saisin ne tänne postattua, mutta ne ovat jääneet, kun pitäisi kirjoittaa ohjeita yms. aikaa vievää. Ehkä joskus... mutta kuitenkin, hyvää alkanutta joulukuuta!

Sininen ja valkoinen

Sininen

Virkkasin loppukesästä siskolleni sinisen verhokapan paloista. Tein joka reunan samanlaiseksi, jotta hän voi pitää tätä myös pöydällä, jos ei halua verhoksi. Malli löytyi jostain Pinterestin syövereistä, enkä saanut kunnon lähdettä esiin, koska venäläinen sivusto oli sen jostain kopsannut. Harmi suunnittelijalle! Lankana Maxi ja koukku 1,5 mm.

 

Valkoinen

Sinisen jälkeen virkkasin myös valkoisen verhokapan paloista. Samanlaiselta epämääräiseltä sivulta löysin myös tämän mallin. Sama lanka Maxi ja koukku 1,5 mm. Tässä kapassa on yläreunassa lenkit, johon voi pujottaa verhotangon. Verho ei ole ikkunassa kuvattu, koska en tiedä pidänkö tämän itse vai annanko jollekin.

Olohuoneen Eino Leinot

Olohuoneen ikkunoihin 100% Eino Leinoa, pellavaa.

Verhokankaassa oleva runo:

Rauha

Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?

Mitä on tämä hiljaisuus?

Mitä tietävi rauhan mun sydämessäin

tää suuri ja outo ja uus?

Minä kuulen kuink` kukkaset kasvavat

ja metsässä puhuvat puut.

Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat

ja toivot ja tou`ot ja muut.

Kaikk` on niin hiljaa mun ympärilläin,

kaikk` on niin hellää ja hyvää.

Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin

ja tuoksuvat rauhaa syvää.

Eino Leino 1898

En yhtään ihmettele, että valmisverhot maksavat maltaita, kun näiden leikkaamiseen ja ompeluun meni monta iltaa. Olisin samassa ajassa ommellut monet vaatteet. Kankaan ostin Saupartista, Saukkolasta, - 50% alennuksella. Siellä on aika usein hyviä tarjouksia kankaille. Se on Kangastus Oy:n 100% pellavaa.

Töihin säilytystä pädien latureille

Oppilaani saivat viikolla käyttöönsä "omat" (koululta lainassa) iPadit ja niissä jokaiselle tuli mukana laturi. Ainakin aluksi latureita säilytetään luokassa. Nyt ne laturit ovat laatikossa ja sekasotku on kauhea, eikä omaa laturia löydy helposti. Sain eilen idean, joka piti heti toteuttaa. Tein latureille ripustettavan taskusäilyttimen. Taskuissa on jokaisen nimi ja sisällä oma laturi.





Kankaat löytyivät taas kerran omista tilkkulaatikoista. Taustakangas on Minna P:ltä saatu vanha verho, sen takana on tukikankaana vanhaa tukevaa lakanaa, taskut ovat jämätilkkuja muista töistä. Punainen ei ihan riittänyt kaikkiin taskuihin, joten pistin mukaan vastavärinä vihreää farkkua (joka jäi omista farkuista). Taskuihin nimilapuille ompelin kristallimuovista pienen lokeron. Ripustimena on lyhyt henkari, jonka olen irroittanut sisustuskankaiden riippunäytteistä. Samoista henkareista otin pitkulaiset painot alapäärmeeseen. Taskujen alareunat kiinnitin Eurokankaasta ostetuilla koristeellisilla nauhoilla. Nuo nauhat eivät ole kestäneet pesua, kuviot hävinneet, joten tähän työhön juuri sopivia.




Varsinainen kierrätysten kierrätystyö! Käytössä vasta näkee, oliko tämä hyvä idea ja toimiiko luokassa.

Äidin syntymäpäiväverhot

- Nonniin, sanoi Leikola. NO NIIN!

Mallikaavio jostain 90-luvun Kauneimmat käsityöt-lehdestä. Ikävä kyllä
en merkannut kopioon lehdennumeroa ja vuotta.

Äitini nauroi synttäreillään Suomen tärkeimmästä sanasta, jonka Ismo Leikola niin hyvin kuvasi:
- NONNIIN!

https://www.youtube.com/watch?v=9EWMlCusxjQ

Valmis kappa ja verho pestyissä ikkunoissa 😎

Pojalle tuunatut tuolit

Nämä tuolit ovat appeni tehnyt ehkä 1950-1960-luvulla ja mieheni toi ne appivanhempien taloutta tyhjentäessä. Olin ensin hieman kiukkuinen, kun tuollaisia meille toi, mutta poikani Pyry sanoi siihen, että hän haluaa ne valkoiseksi maalattuina ja mustavalkoisella kankaalla omaan kämppäänsä Helsinkiin. Tuolit ovat odottaneet pojan huoneessa vuoden, jos toisenkin. Olin ottanut urakaksi ne tänä kesänä tuunailla ja sen myös tein.

Oli kova homma koko urakka! Ensin kokeilin maalata paljon mainostetulla kalkkimaalilla, mutta kaksi kerrosta myöhemmin kävin rautakaupasta ostamassa Empire-maalia ja loput vetelin sillä. Ei noista maalipinnoista priimaa tullut, mutta kelpaa luultavasti Pyryn eteiseen ja vierastuoleiksi.

Kankaan etsiminen oli toinen iso urakka. Ei meinannut mistään lähiseudulta löytyä tyylikästä mustavalkoista huonekalukangasta, koska etsin seepramaista, joten päädyin Vallilan Kaisla-verhokankaaseen, jonka alle laitoin vielä kangaspohjaisen tukikankaan tukemaan Vallilaa.

Ruuvit olivat kolmas iso etsintäurakka. Tuoleissa oli alunperin jokainen ruuvi erilainen selkänojassa ja halusin ne samanlaisiksi ja tietysti mustia. Lähirautakaupoissa ei ollut oikean pituisia ja paksuisia, eikä niitä mustia. Löysin sitten Latvalalta paketin ruuveja, jotka olivat oikean pituisia ja paksuisia, mutta hopeita. Testasin akryylimaalia ruuvin päähän, se kesti, joten maalasin jokaisen mustaksi. Maali kesti kuivuttuaan myös ruuvaamisen eikä irronnut.

Urakka on vihdoin valmis, joten nyt voi taas keksiä omia ompeluhommia. On lupailtu tulevalle viikolle lämmintä, joten rodojen istutushommatkin odottavat tekijäänsä pihalla.

Huussiin liikennevalot

Talvella oli isän kesämökille murtauduttu. Mitään arvokasta eivät saaneet mukaan, koska tuomme ne talveksi kotiin. Mitään ei oltu onneksi rikottu, muuta kuin oven lukko. Mutta kaikki sisällä olleet avaimet olivat hävittäneet kiukuspäissään ja näin jouduimme myös varaston, saunan ja huussin lukot vaihtamaan. Harmi sinänsä, sillä lukot ja avaimet olivat kauniita vanhanaikaisia, sellaisia isoja. No, onni onnettomuudessa, etteivät tehneet muuta ilkeyttä, sillä alueelle ei enää saa rakennuslupia. Olen hyvilläni, etteivät esimerkiksi polttaneet kiukkuisina koko mökkiä. Huh!

Ratkaisimme huussin oven kiinnityksen niin, ettemme enää laittaneet siihen lukkoa (mitäpä siellä olisi varastettavaa 😂), vaan laitoimme vain lankasalvan. Kotimatkalla sain tämän idean, ns. liikennevalo, joka tulee huussin oven salvan viereen.

Puukappaleeseen piirsin Sharp-tusseilla kuvan ja tekstit, ja lakkasin laudanpätkän EriKeeper +plus+ puuliimalla. Mieheni porasi ruuveille reiät, kun hänellä sattumoisin oli pora siinä just hollilla.

Nyt on hieman huumoria sielläkin ovessa.

Mukavaa juhannuspäivän iltaa ja leppeää sunnuntaita!

Juhannusaatonaaton verhoilua

Kotona asuva poikani Valtsu oli jo jonkin aikaa jutellut uudesta verhosta huoneeseensa ja vaan sinne pikkuikkunaan. Isossa ikkunassa on tumman sininen rullaverho ja hänen mielestään siihen ei muuta tarvitse. Äiti kyllä on eri mieltä, mutta tuumasta toimeen. Pääsinpä helpommalla.

Kankaan ostin Model Map Björkholmilta Pohjasta (verkkosivut ja -myynti täällä). Kangas oli tuplaleveää, joten suurta kaitaletta ei tarvinnut. Tein verhosta kaksinkertaisen, koska kangas kuultaa hieman läpi.









Verhon kiinnityssysteeminä keksittiin näinkin yksinkertainen: koukut ikkunaan ja verhoon sirkat. Saa sitä sitten pitää kiinni tai roikkumassa auki.

Etsinnässä on ollut jo kuukauden päivät verhoilukangas tuunattaviin tuoleihin. Olin käynyt katsomassa lähialueen kaupat, mutta mikään ei natsannut. Toissapäivänä sitten selasin nettiä ja muistin käydä Vallilan sivuilla. Jes, siellä oli ale, joten... löysin tuoliin kankaan ja innostuin ostamaan lisäksi paria muutakin mallia. Nämä Pyryn huoneen verhot ovat nimeltään Mulberry. Tilasin tuon kangaspalan muuhun käyttöön, mutta se ei siihen käynytkään, joten Pyry sai vierailuhuoneeseensa uuden verhon. Poimutettuna kauniit ovet ja ikkunat eivät kunnolla näy, mutta verho avattuna, tuo on mielestäni upea.

Nyt laskeutumaan juhannuksen viettoon. Oikein mukavaa juhannusta 🌞🌞🌞

Sataa lisää vaahteranlehtiä, eikä ole syksy

Aikani kuluksi virkkailin taas vaahteranlehtiä lasinalustoiksi. Annan näitä sitten lahjoiksi. Korjattu ohjekaavio löytyy täältä.

Nyt koukulla valkoista lankaa. Saapi nähdä mitä siitä keksin. Kesä on virkkausaikaa.

Vaahteranlehtiä lahjoiksi

Virkkasin aikani kuluksi 12 vaahteranlehteä lasinalustaksi, kuusi vihreää ja kuusi kelta-ruskeaa. Nämä tulevat lahjoiksi lähisuvulle. Tänään äitienpäivänä vein äidilleni vihreät äitinpäiväkukan mukana.

Onnea kaikille äideille!

Piirros löytyy korjattuna blogistani nimellä virkatut vaahteranlehdet.

Nyt koukussa kiinni valkoinen lanka ja tekeillä palaverhoa, ehkä myös äidilleni ;) Siitä lisää sitten, kun valmistuu...

Virkatut vaahteranlehdet

Tämä malli on muisto Saarenmaalta viime kesän reissulta. Ostin yhden lasinalustan Kaalin meteoriittikylästä käsityöläisiltä ja nyt virkkasin sen mukaan uusia ja piirsin virkkausmallista kaavion.

Tämä oli mallina. Ostettu Saarenmaalta.
Tekijää en tiedä.

Olen pahoillani, piirrokseni on teille ehkä hieman epäselvä, mutta itse saan siitä selvää :)

Aloitus 7 kjs ja ps.
Päivitys 14.5.2017: Korjasin piirrokseen virheet. Nyt pitäisi olla oikein.

Lankoina käytin jämiä verhojen virkkaamisista, esim. Maxi...
Tärkkäsin pahvilaatikon ja muovipussin päälle nuppineuloin. Tärkkinä käytin seosta: 1/3 EriKeeper +plus+ puuliimaa ja 2/3 vettä. Tuo EriKeeper siksi, että kuivana kestää kosteutta. Saapi nähdä, kuinka pysyvät käytössä sileänä ja tiukkana. Ainakin nyt tuntuvat jämäköiltä.



Pääsivät heti käyttöön olohuoneen pöydälle. Jokaisella on eri värinen, jotta juojat tuntevat oman lasinsa tai mukinsa :)

Kippis!

Joulutähti-liina

Tämän joululiinan piti valmistua jo viikko sitten, mutta sairastin joulun välipäivät kovan ja kamalan flunssan, joten valmistuminen viivästyi. Muistoliinaksi tämä tuli: punaiset kankaat saatu Sirpalta, joka menehtyi kesällä ja kuviolliset olen saanut serkultani Sarilta erilaisissa joululahjojen kääreissä. Jokainen Sarilta saatu kuviollinen pala on erilainen.

Tarkoitus oli vain tehdä tilkkuliina, mutta sitten innostuin vielä ompelemaan vapaata tikkausta erivärisiin paloihin. Sekin viivästytti valmistumista, mutta onpa ensi jouluna uusi liina pöydälle.

Erilaisia tikkauksia.

Tällainen nurjalta.

Tänään on loppiainen. Minulla on tapana kerätä loppiaisena joulukoristeet pois, joten liina ehtii olla pöydällä vain joitakin tunteja.

Aurinko paistaa ja on kipakka pakkanen. Pitää varmaan keksiä jotain muuta ommeltavaa, kun ulkona niin kylmä ja takka hohkaa lämpöä.

Shampanjapullokorkkien kierrätystä

Meillä on vanha lipasto makuuhuoneessa, jonka päällä on makkarin tv ja sisällä laatikoissa minun lankojani. Uutta kivaa lipastoa ei ole tullut etsittyä, joten päätin korjailla tätä vanhaa, kun yksi nuppi siitä hajosi. Etsin kahdesta kaupasta siihen uusia nuppeja, mutta ne olivat tosi tylsiä tai hirveän hintaisia, kun tarvitsin niitä kahdeksan. Vanhaan ei viitsi laittaa kalleampia nuppeja kuin lipasto on joskus maksanut. Kierreltyäni kauppoja muistin, että minullahan on kotona säästettynä aitoa korkkia, shampanja- ja kuohuviinipullojen korkkeja.

Ei, kun toimeen...

Lyhensin sentin verran korkkeja ennen kuin ruuvasin kiinni.

Tuli mielestäni ihan veikeät! Voihan niitä uusia nuppeja katsoa, kun kohdalle sattuvat, vaikka Bauhausista...

Viikko vielä ja on jouluaatto, ja minulla lahjaompelukset vielä tekemättä. Ei tässä tule taaskaan kiire :)

Varapärekori

Varareksille varakeksit varapärekorissa

Meillä on työyhteisössä tapana silloin tällöin palkita "erikoisilla teoilla" tehneitä työkavereita hauskoilla palkinnoilla pikkujoulujuhlissa. Itse sain eräänä vuonna ensimmäisen palkinnon muiden auttajana/tekstiilityön neuvojana ja materiaalin hankkijana. Palkinto silloin oli numero ykkönen joulupiparissa, joka laitettiin kaulaan. Se on mieleen jäänyt kunnianosoitus työkavereilta! Vaikka palkinto/lahja ei ole aina kummoinen, se jää mieleen palkinnon saajalle.

Tänä vuonna varareksi saa tällaisen palkinnon. Idea tuli siitä, kun sanoin vahingossa oppilaalle varareksiä varakeksiksi. Juttelin siitä työkamulle ja keksimme, jotta varakeksit laitetaan koriin. 

Illalla sain vielä uuden idean, kun noita koreja on jokaisella kotona paljon, että kori on ommeltu, kun meidän varareksi arvostaa tekemiäni käsitöitä suuresti. Meidän vararehtori tekee niin paljon sellaista "näkymätöntä" työtä (muut eivät huomaa, mutta apua saanut huomaa) jokaisen meidän kanssa, jotta hän saa edes jotain näkyvää siitä. 

Hirsikangas Ikean Liseliä ja lehtikangas Karjaan Mööpelistä
englantilaista 100 % puuvillaa. Koria voi käyttää kummin päin vain,
siksi vuori on vähän löysällä.

Lämmin kiitos kaikesta avusta, Päivi!

Uusi työpöytä työhuoneeseen

Olen haaveillut seisomapöytää työhuoneeseeni. Siinä olisi mukava piirrellä kaavoja, leikata kankaita ja touhuta muutakin. Tuo lattialla pyöriminen kaavojen ja kankaiden kanssa on ollut hankalaa polvileikkauksen jälkeen. Nyt, kun on vielä villinsorttinen kissanpentu, se on vielä hankalampaa.

Sain idean syyslomalla: meillä on ollut varastossa jo monta vuotta vanha keittiönpöydän kansi. Etsin netistä korkean pöydän jalkoja ja Ikeasta ne löysin - ja vielä säädettävät. Hintakaan ei ollut paha. Tilasin nettikaupasta ja tänään vihdoin ne sain. (R-kioski ei lähettänyt saapumisilmoitusta, mutta netin asiakaspalvelu auttoi etsimään paketin.) Mieheni auttoi ruuvaamisessa ja vihdoin sain pöydän.

Pöydällä on tällä hetkellä korttiaskartelua, kun onnittelukortit ovat melkein loppu. Sekasotku pöydän alla järjestyy, kun löydän kankaille kivat laatikot, jotka sopivat tuonne.

Liika seisominen vaan on nyt kielletty lääkärin määräyksestä, joten otan keittiöstä korkean pallin avuksi puoli-istumiseen.

Viininviljelijän verhot keittiöön

Sitten kun meidän MAHTAVA viinirypälesato kypsyy, saa keittiön ikkunat sopivat verhot syksyksi.

Kangas on löydetty kirpputorilta (ks. postaus blogissani) ja vihreä pykäreunuskangas on vanhaa varastoa. Molemmat 100% puuvillaa.

Pesen varpaat, etsin tynnyrin ja alan polkemaan ihanaa rypälemehua, josta saadaan syksyllä käymään viiniä...

...tai sitten ei! Minulla on kolme eri laatua olevaa viinirypälekasvia ja tämä kasvi kukki paljon ja mahtavasti alkukesällä ja tässä on sato :(  Kolme vaivaista rypälettä yhdessä tertussa!

Taidan poiketa A-liikkeeseen ostamaan viinit, mutta verhot ovat sopivat syksyn maistajaisiin.
:)