Viron pellavasta kesäliinoja

Kävimme mieheni kanssa autoretkellä Saarenmaalla. Olimme suurimmaksi osaksi Kuressaaressa, mutta kiertelimme myös hieman saarella nähtävyyksiä katsomassa. Kuressaari oli mukava pieni paikka, jossa oli myös kiva shoppailla.

Viimeisenä iltana istuimme pääkadun terassilla, kun sanoin miehelleni, että käyn pikaisesti viereisen talon kirpparilla. Jätin juomani odottamaan ja kipaisin ovista sisään ja ensimmäisenä löysin sieltä kangaskaupan, joka oli enää auki vain 15 minuuttia. Paniikki! En ollut löytänyt kyseistä kauppaa aikaisempina päivinä, kun talon seinässä luki vain A-Tekstiil. Oli pienen pieni liike, joka oli kattoon asti täynnä kangaspakkoja. Pikasilmäys ja  löysin ihania ohuita pellavia. Värejä oli paljon, mutta minä valikoin heti limen. Oli sen verran erikoista kesäistä väriä. Ostin metrin, kun en tiennyt mitä tekisin.

Kotona sitten kutistamisen (kastelun) jälkeen idea pälkähti päähäni. Tein koneella vapaakirjonnalla kesäiset liinat, pienen keittiön pöydälle ja pidemmän olohuoneen pöydälle. Liinojen kirjailuihin käytin konekirjontalankoja, tällä kertaa pikapuolaa (ei tarvitse puolata) ja irtirevittävää tukikangasta (pellava todella ohutta). Hieman apuna käytin myös tekstiilien taikatussia.

Ostin itselleni Lidlistä pienen kännykän varalaturin. Ompelin sille pikkuruisen pussukan, jossa voin sitä säilyttää esimerkiksi käsilaukussa. Näin johto ja laturi pysyvät samassa kasassa, eikä niitä tarvitse etsiä eivätkä ne likaannu. Pussukan pohjakankaana tuota samaa pellavaa kuin liinoissa, mutta koristeluna ystävä Minnalta saatuja ripsinauhoja ja koneella tuplasiksakkia (konekirjontalankaa). Lisäksi ompelin nimilapun, joita sain serkultani lahjaksi.

Ystävä kultaisin <3 Sirpa <3

Itku ja haikeus ryydittivät näitä liinoja ommellessa. Välillä itkin koneen ääressä ja ihmettelin kuinka kummallista tämä elämä on. Hyvä ystäväni, työtoverini ja näppärä väkertäjä Sirpa (Sirpan väkerryksiä-blogi) nukkui pois viime sunnuntaina. 

Jää hyvästi, enkeleitä matkallasi! 

Lämmin osanotto Sirpan perheelle <3 

Aurinko laskee,
jo pitenee varjot.
Aika on eron ja jäähyväisten.
Poissa on ystävä kallehin...

Kari Rydman

Vanha hame ja tilkku puseroksi

Taas kierrätin

Olin aikeissa heittää vanhan puuvillahameen kirpparipussiin, kun tajusin, että siitähän tulee mukavan tuntuinen pusero pellavayläosalla. Ohutta pellavakangasta oli kaapissa sellainen jämäsuiru, josta en ollut keksinyt aikaisemmin mitään. Se oli ns. "vintigeä", sillä olin siitä ommellut yli 18 vuotta sitten itselleni äitiysmekon. Niinkin kauan joskus säilytän itseäni miellyttäviä kankaita ja tilkkuja. Huh! Onko joku muu teistä tällainen "hilloaja"?

Puseron yläosa olisi saanut olla enemmän vino, mutta kangastilkun koko määräsi vinouden. Yläosa on leikattu poikittain kuteen suuntaan, mutta hihat sain normaalisti loimen suuntaan. Alaosan kellotus on suoraan hameesta, siksi sen saumat ovat miten sattuu - jopa keskellä keskietua. Näinhän siinä käy, kun kierrättää vanhoja vaatteita :) Kaava on itse kuositeltu (olisi saanut olla hieman leveämpi hiha, mutta menköön...).
Taidan olla nyt tykästynyt tällaisiin vatsan peittäviin löysiin puseroihin. Ne ovat niin rentoja ja mukavia päällä.

Ulkona sataa vettä, mutta silloin voi hyvällä omalla tunnolla ommella ja virkata.

Seuraavassa kuvassa on meidän uusi "lemmikki", rantakäärme, joka asustelee meidän puutarhatyökalujen laatikossa/istuinpenkissä. Hui! Ja minä kun kammoan käärmeitä!

Kesäkuun kirpparilöytöjä

Silloin tällöin on mukava käydä kirpputoreilla. Kävin kesäkuussa kahdessa: Pinjaisten Ruukki-kirppiksellä ja Tammisaaren Emmauksessa.

Ruukki-kirppikseltä löysin tuon valkoisen puseron (4 e), jonka ehdin jo korjata itselle mieluisaksi, ja kasan alimmaisen maatilakankaan (olivat verhot, mutta minulle kangas, 4 e). Emmauksesta löysin nuo kultakangaspalat (yli 5 m, 5 e), painetun vohvelikankaan 1 e ja vihreän puuvillapalan 2 e. 

Vohvelista ompelin heti käsipyyhkeitä 3 kpl ja kultakankaasta pienelle tytölle prinsessan leikkimiseen hameen. Loput jäävät odottamaan ideoita. 

Saumurilla surauttelin hameen helman. Kultainen konekirjontalanka
ylimmäisenä siepparilankana.

Kesäkuun virkattu verho

Kesällä usein virkkaan, niin kuin monet tietävät, jotka ovat seuranneet minua pidempään...
Se jotenkin sopii lämpimämpiin ilmoihin. Karnaluksista ostettua Maxi-lankaa (merseroitua puuvillaa) käytin näihin virkattuihin verhoihin kuusi kerää. Lopussa jouduin hieman muuttamaan yläreunaa, jotta lanka riittäisi molempiin verhoihin. Lankaa jäi alle 10 metriä. Hyvin suunniteltu. Ihan vahinko, heh! Malli löytyi vanhasta Kauneimmat käsityöt -lehdestä 4/1996 ja koukkuna 1,5 mm.

Verhot ovat olleet silityspöydällä valmiina jo viikon, mutta en saanut aikaiseksi viimeistelyhöyryttää ja laittaa ikkunaan, kun aloitin jo uutta verhoa kodinhoitohuoneeseen. Sen virkkaan paloista samasta langasta, mutta eri värisestä. Siitä lisää sitten myöhemmin...

Ulkona sataa, mutta ei se tahtia haittaa, kun on taas uutta projektia.

Iloa ja valoa kesäänne!

Arkipaitoja tarvitsee aina

Vuosisadan flunssa iski, kun alkoi loma. Niinhän se aina on, että viimeiseen asti tsemppaa ja sitten tulee pudotus. Flunssaisenakin pitää hieman jotain tehdä, ettei ihan ole tylsää - maata ja katsella telkkarista tylsiä uusintoja. Kävin pari saumaa kerrallaan ompelemassa arkipaitoja. Olin ne onneksi leikannut ennen kuin kovin flunssa iski.

Tässä vihertävässä paidassa on sekaisin trikoota ja joustamattomia kankaita. Enpä ole ennen yhdistänyt tällä tavoin. Oli hieman vaikeaa ommella näitä sekaisin. Keskellä paitaa on vanhaa kietaisuhametta, jota en ollut käyttänyt moneen vuoteen, sivuilla jämätrikoota (viskoosi-elastaania) ja hihoissa hameesta jäänyttä viskoosikangasta. Taisi tulla ihan mukavan tuntuinen paita.

 

Tämä t-paita on viskoosi-elastaania ja sen väri luonnossa on aivan herkullinen. Kaavana vanha hyväksihavaittu itsekuosittelema kaava, jota käytän usein.

Vielä on kova yskä ja silmässäkin jokin outo kutinatauti. Nyt nasuun paljon vitamiineja, jotta olo paranisi sen verran, että pääsisin puutarhalle ostamaan kesäkukkia ja laittamaan pihaa kauniiksi. Toivottavasti yöhallat ovat ohi. Perjantaina meillä satoi rakeita...

Iloa ja aurinkoa, toivottelee
Mellu

Kortteja pitkästä aikaa

Kaksi ylioppilaskorttia piti askarrella, kun lähisuku sai kaksi uutta ylioppilasta. Pieni idea Pinterestistä (ompelu), loput omasta päästä. Onnea tulevaisuuteen nuoret!

Työkavereillekin tuli tehtyä tuolla ompeluidealla hieman erilaiset ja helpot kortit. Siilipyöröleimasin on Tallinnasta ostettu. Aivan ihana! Harmi, ettei silloin tullut ostettua tuollaisia erilaisia.



Nautinnollista kesää teillekin!

Minä ainakin meinaan nauttia, vaikka sataisi pikku ukkoja, kun viime kesä meni syöpähoidoissa ja huonossa hapessa. :)

Neuloosista virkkuusiin

Neuloosi loppui kuin seinään ja alkoi virkkuusi

Kauan olin katsellut virkattuja verhomalleja, kun käly Sininen lainasi minulle vanhoja Kauneimmat käsityöt -lehtiä. Sieltä löysin moniakin kivoja malleja, mutta nyt koukulle pääsi tällainen, jossa virkataan suiruja ja ne yhdistetään isoksi. Jostain syystä nykyisin lehdissä, kirjoissa ja netissäkin on vain älyttömän helppoja ja tylsiä virkkaus- ja neulemalleja. Niistä ei tahdo löytää mitään vähän "haastavampaa" tai erikoista ohjetta hieman kokeneemmalle käsityöntekijälle. Tavallinen ruutuvirkkaus on mielestäni tylsää. Tämäkin malli on aika helppo, mutta kuvassa se on kaunis ja hieman erilainen, siksi se pääsi työn alle.

Kun löysin tuon mallin virkkaukseen, neulominen meinasi tyssätä siihen. Väkisin virkkauksen lomassa sain loppuun toiset Broken seed-sukat, jotka siis ovat vielä päättelemättä. Broken seed on helppo malli kaikenlaisille langoille. Ohje on esimerkiksi täällä. Itse käytin näihin sukkiin Alize Superwashin jämiä, puikkoina 2,5 mm. 

Liina alla nuorena tyttönä tehty revinnäisliina. Olin silloin Salon kotiteollisuuskoulussa ja liina oli koulutyö.

Nyt pääsee rauhassa kesäisiin virkkaustöihin, kun sukat valmistuivat. Virkkaus on vaan jotenkin niin kesäistä. Lupaan kuvata valmiin verhon tänne, sitten joskus, kun valmistuu.

Mukavaa helluntaita!