Viimeisenä iltana istuimme pääkadun terassilla, kun sanoin miehelleni, että käyn pikaisesti viereisen talon kirpparilla. Jätin juomani odottamaan ja kipaisin ovista sisään ja ensimmäisenä löysin sieltä kangaskaupan, joka oli enää auki vain 15 minuuttia. Paniikki! En ollut löytänyt kyseistä kauppaa aikaisempina päivinä, kun talon seinässä luki vain A-Tekstiil. Oli pienen pieni liike, joka oli kattoon asti täynnä kangaspakkoja. Pikasilmäys ja löysin ihania ohuita pellavia. Värejä oli paljon, mutta minä valikoin heti limen. Oli sen verran erikoista kesäistä väriä. Ostin metrin, kun en tiennyt mitä tekisin.
Kotona sitten kutistamisen (kastelun) jälkeen idea pälkähti päähäni. Tein koneella vapaakirjonnalla kesäiset liinat, pienen keittiön pöydälle ja pidemmän olohuoneen pöydälle. Liinojen kirjailuihin käytin konekirjontalankoja, tällä kertaa pikapuolaa (ei tarvitse puolata) ja irtirevittävää tukikangasta (pellava todella ohutta). Hieman apuna käytin myös tekstiilien taikatussia.
Ostin itselleni Lidlistä pienen kännykän varalaturin. Ompelin sille pikkuruisen pussukan, jossa voin sitä säilyttää esimerkiksi käsilaukussa. Näin johto ja laturi pysyvät samassa kasassa, eikä niitä tarvitse etsiä eivätkä ne likaannu. Pussukan pohjakankaana tuota samaa pellavaa kuin liinoissa, mutta koristeluna ystävä Minnalta saatuja ripsinauhoja ja koneella tuplasiksakkia (konekirjontalankaa). Lisäksi ompelin nimilapun, joita sain serkultani lahjaksi.
Ystävä kultaisin <3 Sirpa <3
Itku ja haikeus ryydittivät näitä liinoja ommellessa. Välillä itkin koneen ääressä ja ihmettelin kuinka kummallista tämä elämä on. Hyvä ystäväni, työtoverini ja näppärä väkertäjä Sirpa (Sirpan väkerryksiä-blogi) nukkui pois viime sunnuntaina.
Jää hyvästi, enkeleitä matkallasi!
Lämmin osanotto Sirpan perheelle <3
Aurinko laskee,
jo pitenee varjot.
Aika on eron ja jäähyväisten.
Poissa on ystävä kallehin...
jo pitenee varjot.
Aika on eron ja jäähyväisten.
Poissa on ystävä kallehin...
Kari Rydman