Mitä fransut on?
Fransut ovat lähes ainoita täysin suomalaisia perinnekäsitöitä. Samanlaisia solmuja ei ole löydetty muualta maailmasta, ei edes Ruotsista, vanhoista perinnekäsitöistä. Fransusolmujen kohdalla ei siis voida osoittaa mitään yhteneväisyyttä muihin eurooppalaisiin esimuotoihin. Fransut eli franssit ovat koristeellista pitsimäistä lankojen solmimista, vähän kuin makramee, mutta poikkeaa makrameesta solmujen ulkonäön ynnä tuotteiden ulkonäön puolesta. Fransuja sormeiltiin ennen vanhaan eniten Pohjanmaalla. Ennen fransuilla tehtiin kapioita, mutta nykyisin niitä näkee lähinnä kirkkotekstiileissä. Fransuja solmitaan joko suoraan sydänlankaan tai kankaan reunaan pitkiksi jätettyihin loimilankoihin. (Lankatekniikoiden käsikirja, Tammi 2013, toim. R. Koskennurmi-Sivonen)
Pieni lehtijuttu fransuista tällä sivulla.
Näin tein fransuverhon:
Leikkasin 60 noin metrin mittaista lankaa, jotka taitettiin vetosolmuksi keskeltä eli työssä oli yhteensä 120 lankaa. Sidoin sydänlangan nurin päin käännettyyn jakkaran jalkoihin.
 |
| Aloitus sydänlankaan vetosolmulla. |
 |
| Piirroskuva: Käden taidot, Weilin+Göös 2002, luvussa solmeilu, s. 73. |
 |
| Tein koko työn vain yhdellä solmulla eli aina solmu tehdään vasemmalla langalla. Tapa 1 eli Lankatekniikoiden käsikirjan mukaan A-solmulla. |
 |
| Tässä keskeneräinen verho kiinni jakkaran jaloissa. |
 |
| Valmis, mutta tupsut vielä leikkaamatta. En tehnyt fransuihin kuuluvaa tupsua, kun olisi tullut mielestäni liian iso ja paksu. |
 |
| Hauskat nimet eri kuvioilla. Piirroskuva: Käden taidot, Weilin+Göös 2002, luvussa solmeilu, s. 74. |
Verho valmis ikkunaan. Tein liian kapean (jota ei tässä näy), mutta tulen ompelemaan yläreunaan pellavakangasta, jotta näyttäisi tasapainoisemmalta. Käytin fransuihin karkeaa rohdinpellavalankaa, joka mielestäni sopii hyvin tällaiseen perinnekäsityöhön.
