Sivut

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Kesäkurpitsakakku -perheen suosikki

Teen aina kesän ensimmäisestä ja syksyn viimeisestä kesäkurpitsasta kakun, johon ovat ihastuneet kaikki, jotka ovat sitä maistaneet. Sain reseptin kauan sitten entiseltä naapuriltani Hilleviltä. Jaan sen nyt teille.

Kakku on maultaan herkullinen, ulkonäkö ei.


Kesäkurpitsakakku
2 munaa
2 dl sokeria
125 g sulatettua margariinia
3 dl raastettua kesäkurpitsaa
1 tl kanelia
2 tl kardemummaa
2 tl vanilliinisokeria
2 tl leivinjauhetta
3 dl vehnäjauhoja
Vaahdota munat ja sokeri. Lisää sulatettu rasva. Raasta (isolla terällä) kesäkurpitsa kuorineen (purista liikoja nesteitä pois ennen lisäämistä) ja lisää taikinaan. Sekoita mausteet ja leivinjauhe vehnäjauhoihin ja lisää taikinaan.
Kaada taikina melko pieneen vuokaan (joka on tietysti voideltu ja korppujauhotettu) ja kypsennä 175 asteessa noin tunnin ajan.



Reseptistä tulee tosi pieni kakku, joten leivon sen yleensä kaksinkertaisena normaaliin vuokaan tai jopa kolminkertaisena, jotta saan kaksi kakkua.

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Inspiraatio yllättää

Joskus on aivan pakko päästä ompelemaan! Silloin on ongelmana, mitä ompelen ja mistä kankaista. Silloin ei voi odottaa, että lähden kangaskauppoihin, jotka ovat aivan toisilla paikkakunnilla. Kotipitäjästä saa vain verhokankaita.

Tänään tuli sellainen hetki aamupäivällä - sunnuntaina. Ei kun penkomaan kangaskaappia ja tilkkulaatikoita. Löytyi kivaa retrokangasta ja tuttua intianpuuvillaa. Näin eilen Suuri Käsityö-lehdessä (9/2013) kivan mekkomallin (nro 5), josta tulisi hyvä pusero. Retrosatiinikangas ei riittänyt koko puseroon. Olisi jäänyt hihat tosi lyhyeksi. Päätin tehdä puseron luonnonvalkeasta intianpuuvillasta ja koristekaarrokkeen retrosta. Värit ei ihan natsaa, mutta arkipuserona menköön.

Hippimäinen pusero. (Kaava: Suuri Käsityö 9/2013, malli 5.)
Puserosta tuli ihan mieleen kasakat ja vanhanajan laukkuryssät. "Raskasta laukkua kantaen kulkukauppias vain taivaltaa, tie on pitkä ja kuoppainen..."




maanantai 16. syyskuuta 2013

Farkkujen kolmas elämä

Sain kauan sitten käytetyt Lewikset entiseltä työkaveriltani. Farkut istuivat loistavasti, mutta niissä oli öljytahra edessä. Tahranpoisto ei auttanut, joten keksin värjätä ne uudestaan sinisiksi. Ei onnistunut, tahra näkyi. Kirjoin sitten tahran päälle koneella kultaisen sudenkorennon. Käytin farkkuja paljon ja kauan siihen asti, kunnes ne eivät enää mahtuneet minulle. Farkut odottivat kaapissa uudelleenkäyttöä tai kirpputorille viemistä.



Ompelin farkkujen kirjontakohdasta itselleni töihin uuden kännykkäpussukan, kun vanha alkoi hajota. Nyt sudenkorento pääsi kesäiselle kukkaniitylle ja minä sain uuden avain- ja kännykkäpussin.
Jos olisin sudenkorento
siivet selkääni saisin
kimaltaisin.

Veden yllä kilpaa
laineiden loistaisin
huolet poistaisin.

Kesän terveiset toisin,
elämänilon kaikille soisin.

perjantai 6. syyskuuta 2013

Päärynäkakku oman puun hedelmistä

Mellun päärynäkakku
200 g margariinia tai voita
2 dl sokeria
3 munaa
3 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
10-15 kotimaista päärynää (kiehautettuina)
4 rkl päärynöiden sokerikeitinlientä

Sokeriliemi päärynöihin:
vajaa 1 dl sokeria
2 1/2 dl vettä

Kakun päälle:
hieman sokeria
ripaus kanelia

Tähän reseptiin voit käyttää päärynäpuun hieman raa'at, epämuodostuneet ja pienet päärynät.

.




.

Kuori päärynät ja pilko ne lohkoiksi. Laita kattilaan sokeri ja vesi. Kiehauta päärynälohkoja noin 5 minuuttia sokeriliemessä hiljaisella tulella ja siirrä kattila sivuun jäähtymään.


Vaahdota kulhossa margariini ja sokeri. Lisää munat yksitellen hyvin vatkaten. Sekoita leivinjauhe jauhoihin ja lisää jauhoseos taikinaan. Samalla lisää 4 rkl päärynöiden jäähtynyttä keitinsokerilientä taikinaan.

Kaada taikina tasapohjaiseen, voideltuun ja korppujauhotettuun irtopohjavuokaan (24 cm). Tasoita taikinaa hieman vuuan pohjalle. Valuta päärynälohkoja siivilässä ja lisää ne taikinaan. Painele osa lohkoista taikinan sisälle. Ripottele kakun pinnalle hieman sokeria ja kanelia.


Paista 175 asteessa noin 45 minuuttia. Kokeile kakun kypsyyttä. Irrota vuoka hieman jäähtyneestä kakusta.




Tarjoa kakku sellaisenaan tai vaniljakastikkeen tai -jäätelön kanssa.

Kaipaisi hieman vaniljajäätelöä.

Tästä päärynäpuusta olen kirjoittanut ensimmäisen juttuni lehteen (Viherpiha 5/2004):
" Päärynäpuu pelastui
Sain 'Aunen päärynän' vuonna 1993 täyttäessäni 30 vuotta. Istutimme sen suureen kuoppaan, johon lisäsimme hyvää multaa ja kompostia. Seurasin sen kaunista kasvua, ja saimme jo vähän satoakin.
  Keväällä 2002 huomasin puun olevan oudosti vinossa ja lehtien kasvun pysähtyneen. Aloin suoristaa sitä, mutta koko puu lähtikin maasta. Voi itku! Juuret oli syöty! Jäljellä oli vain juurenniska ja 3-5 sentin mittaiset pääjuuren pätkät.
  Pienet hampaanjäljet paljastivat vesimyyrän iskeneen puuhun. Itku ei auttanut, piti kokeilla pelastusoperaatiota. Puu oli sentään yhdeksänvuotias ja yli kaksi metriä korkea.
  Laitoin puun kuukaudeksi vesiämpäriin varjoisaan paikkaan. Se kasvatti kitukasvuiset lehdet, mutta nuput tippuivat. Puuhun kasvoi vedessä hentoja valkoisia juuria, kuin langanpätkiä.
  Istutin puun entiseen paikkaan, mutta nyt lisäsin tiheäsilmäisen metalliverkon istutuskuoppaan juurten ympärille puolen metrin syvyyteen. Verkkoa jäi maan pinnan yläpuolelle toistakymmentä senttiä. Istutuksen jälkeen loput lehdet kuivuivat.
  Vuonna 2003 päärynään kasvoi heiveröisiä lehtiä. Se näytti vieläkin onnettomalta ja vaivaiselta, mutta kastelin sitä toiveikkaana. Lannoitin normaalisti keväällä ja syksyllä.
  Tänä vuonna vaivani toivon mukaan palkitaan. 'Aunen päärynästä' on kuollut vain neljä isoa oksaa, muissa oksissa on normaalit lehdet ja jopa kukkia.
  Kannatti yrittää, vaikka se veikin kaksi vuotta. Toivoa ei kannata heti heittää, puutarhurin varsinkaan!"  M. H., Karjaa

Todellakin, nyt vuonna 2013 ja jo aikaisemminkin, olen nauttinut tästä päärynäpuusta paljon. Se kukkii upeasti keväisin valko-vaaleanpunaisin kukin ja tuottaa joka vuosi enemmän tai vähemmän hedelmiä. Valkohäntäkauriitkin sitä rakastavat, mutta eivät syö siitä kaikkia oksia ja hedelmiä kerralla, vaan jättävät myös meidän perheelle. Jonain vuonna hedelmät eivät ehdi kypsyä ennen pakkasten tuloa, mutta olen kerännyt ne sisälle ja kypsyttänyt niitä sisällä huoneenlämmössä parista päivästä viikkoon.


keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Pa-pa-patakintaita


Sain kauan sitten äidiltäni vanhan villafiltin auton etuikkunaa suojaamaan talveksi. Se oli kerran auton ikkunassa ja jäätyi tietysti kiinni kunnon pakkasilla. Sen jälkeen heitin sen yläkaappiin, kunnes löysin sen kesällä 2012 siivotessani kaappeja. Siitä idea lähti: tästähän saa kunnon eristyksen patakintaisiin.

Tein ensin yhdet mökille, sen jälkeen yhdet itselle keittiöön ja taas kerran innostuin tekemään kymmenkunta lahjaksi sukulaisille ja tuttaville, kunnes villapeitto loppui. Kuvissa vain osa kintaista. Jokaisesta tuli erilainen ja sehän sen innostuksen idea taisikin olla. Yksilölliset, jokaisessa erilaiset tilkut ja applikaatiot tai konekirjonnat. Hyvät ovat olleet ja itselläni ainakin kovassa käytössä.


Patakintaiden alla itse virkatut matot.
Voisin tehdä lisääkin, kun saisin sellaisen hyvän, vanhan ja paksun villafiltin jostain eristeeksi.