Kaikenlaista pientä

On tullut tehtyä kaikenlaista pientä välipaloiksi, kun teen isompia juttuja telkkaria katsellessa, pihalla  ja ompelukoneella. Niistä ehkä myöhemmin. Tässä katsaus pieniin juttuihin:

Hyönteishotelli
Näin telkkarista, kun Sonja Lumme neuvoi aamutv:ssä hyönteishotellin valmistuksen. Minähän siitä innostuin ja tein vanhasta risasta linnunpöntöstä, joka oli menossa nuotioon, meille hyöteishotellin. Sisällä kaadetun puun oksia, polttopuiden pätkiä ja käpyjä. EriKeeper +plus+ -liimalla kiinni ja poralla reikiä. Toivottavasti joku hyönteinen löytää uuden kodin kierrätetystä linnunpötöstä.

Huonekalukankaiden näytepaloja ja keppari
Sain serkultani vanhoja huonekalukankaiden näytepaloja kunnon kasan. Tein tällaisista paloista joku vuosi sitten mökille tuoliin uuden verhoilun. Nyt kokeilin ommella siitä keppihevosen, kun näytteiden alimmaisena on aina iso pala kangasta. Hyvin onnistui, vaikka kankaat olivatkin aika paksuja ja jäykkiä.

Nipsupussukka
Kävin Karnaluksissa tällä viikolla, kun olimme matkalla Haapsaluun. Sieltä ostin itselleni pieniä nipsuja paksuihin tilkkutöihin. Ostin myös paljon muuta, niin kuin tavallista. Pitihän nipsuille saada oma säilytin, joten ompelin kivalla ohjeella (tästä linkki youtube-videoon, jossa tämä hauska ohje neuvottu kädestä pitäen) niille pienen pussukan.

Haapsalun pitsikeskus
Tietysti käsityöihmisen pitää käydä Haapsalussa tuolla pitsikeskuksessa. Siellä neuvottiin ja näytettiin minulle, miten he neulovat tuon nypyn huiveihin, kun en sitä ole koskaan tehnyt. Ostin tietysti ohutta villalankaa yhteen huiviin ja kirjan heidän huivimalleista (osasta). Ehkä talvella tai joskus innostun neulomaan ainakin yhden pitsihuivin.

Valamista
Ulkona valamme tällaisilla muoteilla keinun alle "mattoa". Aika hauskaa hommaa, vaikkakin hidasta.

Odotan koko ajan kunnon kesää, kun nytkin päälläni on pitkähihainen paita ja on vilu. Toivossa on hyvä elää, sano lapamato...

Viininviljelijän verhot keittiöön

Sitten kun meidän MAHTAVA viinirypälesato kypsyy, saa keittiön ikkunat sopivat verhot syksyksi.

Kangas on löydetty kirpputorilta (ks. postaus blogissani) ja vihreä pykäreunuskangas on vanhaa varastoa. Molemmat 100% puuvillaa.

Pesen varpaat, etsin tynnyrin ja alan polkemaan ihanaa rypälemehua, josta saadaan syksyllä käymään viiniä...

...tai sitten ei! Minulla on kolme eri laatua olevaa viinirypälekasvia ja tämä kasvi kukki paljon ja mahtavasti alkukesällä ja tässä on sato :(  Kolme vaivaista rypälettä yhdessä tertussa!

Taidan poiketa A-liikkeeseen ostamaan viinit, mutta verhot ovat sopivat syksyn maistajaisiin.
:)

Kriikuna/luumukakku

Tänä vuonna meille tulee aika paljon kriikunoita, vaikka kesä oli viileä ja sato myöhässä. Niitä ei voi loputtomiin syödä, kun maha ei kellään kestä. Pitää syksyisin aina keksiä niistä jotain muutakin. Aikaisemmin olen keitellyt niistä luumu-konjakkihilloa, mutta tänä vuonna en sitä viitsi. Etsin netistä luumukakkujen reseptejä ja tämä Amalfin sitruunat-blogin resepti vaikutti kiinnostavalta, joten leivoin sen hieman muunneltuna. Alkuperäinen ohje on nimeltään tanskalainen luumukakku.

Mellun muuntelema luumu/kriikunakakku

Taikina:
150 g voita
2 dl hienoa sokeria
2 kananmunaa
1 1/4 dl vehnäjauhoa
125 g mantelijauhetta
1 1/4 dl maitoa
2 tl vaniljasokeria
1 rkl kiehuvaa vettä

7-8 isoa luumua
tai 15-25 kriikunaa (koosta riippuen)

Päälle:
50 g pähkinä ja/tai mantelirouhetta
2-3 rkl sokeria
kanelia
voita

Laita uuni lämpiämään 180 asteeseen. Voitele ja korppujauhota irtopohjavuoka. 

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri. Lisää kananmunat yksitellen vatkaten joukkoon. Sekoita kuivat aineet eri kipossa. Lisää ne taikinaan vuorotellen nesteiden kanssa. Kaada taikina vuokaan.

Poista luumuista tai kriikunoista kivet halkaisemalla ne kahtia. Laita luumut/kriikunat taikinan päälle, osan voit painaa taikinan sisälle. Lisää päälle sokeria, kanelia, pähkinärouhe ja vuole päälle vielä voilastuja.

Paista kakkua uunin alaosassa 1 h 15 min, mutta tarkasta kypsyys tikulla jo tunnin kohdalla.


Anna hieman jäähtyä ennen nauttimista.

Sen verran happamaksi meni kriikunat paistaessa, että kaipaa kyytipojaksi vaniljakastikkeen.

Kivenhakkaajan piha

On tässä vuosien saatossa tullut hakattua muutamia pyöreitä kiviä hiekkaan talomme seinustoilla. Niin nytkin. Viikonloppuna reunustin taas tyhjiä kohtia terassin reunassa. Tontiltamme ja ojista löytyy tuota ilmaista hienoa jääkauden pyöristämää koristeainesta. Rakastan tuota hakkaamista ja asettelua! Minusta olisi varmaan pitänyt tulla isona kivenhakkaaja :)

To do-listalla oli tänä kesänä korjata alimmaiset kivirappuset ja notkollaan ollut laattaterassi. Saimme ne tehtyä, vaikka yleiskuntoni on tosi heikko vielä. Pikkuhiljaa tein terassia, kun mieheni korjasi (siis rakensi lähes uudestaan) rappusia. Voimani loppuivat sitten perjantaina, jolloin miehen piti laatoittaa terassi loppuun. Mutta saimme valmiiksi ennen lauantain synttärivieraiden tuloa.

Tänään sitten lisäsin pyöreitä kiviä laatan ja pihapolun väliin
 hakkaamalla. Kastelun jälki vielä näkyvissä.

Laatan ja muurikiven väliin jäi pieni rako. Koristelin sen kuivalla
betonilla, päälle pieniä rantakiviä ja sitten kastelu.
Nätti tuli!

Seuraava kivenhakkausprojekti aloitettu, viimeinen talon reuna.

Tässä vielä kuvia (vanhoista) talomme kivireunoista, jotka olen tehnyt monia vuosia sitten, kuten ruohoista ja sammaleesta näkee.

Yhtään kiveä en ole ostanut, paitsi pussillisen pieniä rantakivia puutarhaliikkeestä. Joka ainoa on kannettu tai kärrätty 1-100 metrin päästä.

Kivaa, kun kesää on vielä jäljellä!
Tiedän mitä teen huomenna töiden jälkeen, hakkaan turhautumat kiviin!

Kierrätyshenkinen nuotiopaikka

Viime kesänä päätin, jotta meidän pihaan tulee vihdoin nuotiopaikka, missä voi tunnelmoida syksyiltaisin. Ajatus oli jo pari vuotta sitten, kun mieheni kaatoi nuo kolme koivua pois ja pyysin, että jättää pidemmät kannot penkkejä varten. Koivuissa oli aikaisemmin lasteni keinut kiinni ja lapset kasvoivat niistä pois. Siis koivujenkin kierrätystä. Keväällä otin kesäkukilla olleen padan pois pihasta ja säästin sitä nuotion alustaksi. Nyt vasta sain tehtyä nuotiopaikan, kun tuo sade väheni ja oma olo parani. (Mieheni käytti moottorisahaa.) Alustaksi tuli myös vähän betonia kipinäsuojaksi. Se olikin ainoa ostos koko tilaan. Kaikki muu löytyi omista varastoista. Taidamme olla aika jemmareita!

Nämä istuinalustat virkkasin viime kesänä jämälangoista. Olisiko virkkauksen malli nimeltään kaaosvirkkaus tai vapaavirkkaus?

Tänään tulee ensimmäiset nuotiovieraat. Kiva, kiva ja tervetuloa!


Kävimme mieheni kanssa viime viikonloppuna Tampereella Nightwishin konsertissa. Oli se elämys minullekin, vaikka en olekaan yhtyeen fani.

Viiniköynnöksen tuki

Etsin pihalta lämpimimmän paikan ja istutin vanhaan kukkapenkkiin virolaisen Guna-viiniköynnöksen.

Rautasaha ja varastojen katselun,

tonkimista, tutkailemista...

Oivan viiniköynnöksen tuen

sain varastojen tyhjentämisestä.

Kaupan tuet niin kalliita lie,

oman käden työ,

totta vie!

Ruosteesta ja heinäseipäistä

tuon trendikkään koristeen

puutarhaan tein

viinille omalle,

virolaiselle,

ihan sekopäistä!

Korien kierrätystä

Keskeneräisille käsitöille ja tarvittavilla langoille piti keksiä uusi kori olohuoneeseen, kun vanha kissankori jäi "pieneksi". Minulla on ollut tuollainen vihreä vanha lautalaatikko jo varmaan kaksikymmentäviisi vuotta ja se on palvellut monenlaisessa käytössä, viimeksi kirpputoritavaran kerääjänä. Tein sille vanhasta paneeliverhosta vuorin, jotta langat eivät jäisi kiinni lautojen tikkuihin. Vuoriin ompelin myös taskuja, joihin saa neulomisen aikana tarvittavia apuvälineitä, etteivät ne loju korin pohjalla. Taskut helpottavat etsimistä kesken neulomisen. Tästä tuli ihan mukava lisä olohuoneeseen neulomisnojatuolin viereen.

Korin taskut molemmin puolin korin sisäosaa.

Minna-ystävältä sain pari päivää sitten kaksi käyttämätöntä koria. Toinen on pärekori ja tämä on luultavasti lakattua rottinkia. Tiesin heti, kun näin korit, että tästä rottinkisesta tulee ulos uusi kesäkukkaruukku. Ompelin muovipussin kiinni sisukseen, jotta kori kestäisi useamman kesän ulkona multaa sisuksissaan. Nyt oli taas hyvä syy käydä puutarhaostoksilla. Hieno, vai mitä?

Tarpeellinen ja tarpeetonkin kehykseen

Pitkästä aikaa bloggaan!
Olen vointini mukaan tehnyt puutarhatöitä: perustanut uuden rodo- ja atzalea-alueen, kasvihuoneessa kasvatellut kaikenlaista (jotka eivät tahdo kasvaa, kun on niin kylmää), istuttanut kesäkukkia purkkeihin, kitkenyt pihan suurimmat rikkaruohot ja istunut ulkona eripuolilla ja ihaillut kasvun ihmettä. Sisällä tällä hetkellä neulon pinkkiä villatakkia, joka edistyy tasaista tahtia.

Taulun uusi elämä terassilla
Tuunailin vanhasta taulunkehyksestä terassille koristeen tai tarve-esineen, kuinka vain esineen haluaa nähdä. Maalasin kehyksen valkoiseksi, hioin vanhan näköiseksi, lisäsin kanaverkon, pyörittelin rautalangasta koukkuja ja ripustelin kaikenlaista tavaraa siihen. Vielä kun haen tuolien istuinpehmusteet varastosta, niin terassi on kesäkunnossa.
Aurinko, aurinko, näytä sätees, onko huomenna pouta?

Tästä lähdin...

... ja tähän päädyin.

Rodoja ja atzalea

Toivotaan terassikelejä...      Hyvää Juhannusta!

Ihan pihalla

Ihan pihalla tullut oltua tuo viimeinen lomaviikko.

Tunnelmia helteestä

Tzinnia eli oppineiden kukka

Amiraali

Keisarinviittoja punahatuilla. Punahatut ovat erinomaisia perhoskukkia ja kestäviä loppukesän kukkijoita.

Siinä kahvia juodessani, eräänä päivänä, ideoin vanhaan pihakeinuun pehmusteen ja sen ommeltuani huomasin, että kangasta riittää myös pieniin istuinalustoihin kahteen pihatuoliin. Niinpa niihinkin tuli ommeltua yksinkertaiset, koristelemattomat pehmusteet. Mukavampi istua shortseissa, kun kangas alla.

Kankaat kauan sitten lahjoituksena saatua puuvillatwilliä, jonka olin aikoja sitten värjännyt pesukoneessa vihreäksi. Sisällä vanhoja sijauspatjoja mökiltä, tietysti pestyjä. Ja näin taas sain uutta ilmaiseksi (siis jos ei lankoja ja omaa työtä lasketa).



Helteet vieneet nurmikon ja kaikki kärsivät nestehukasta, mutta meillä ei kastella kuin ihmisiä, ruukkuistutuksia ja joskus perennoja.




Hyviä elokuun pihailmoja toivottelen teille!






Pitääpä tähän loppuun vielä mainostaa: Täällä Raaseporin kaupungissa, Pohjan Bollstan kylässä on avattu uusi leipomokahvila (Pohjan Leipomon tiloihin), Backers. Oli iloinen yllätys, kun kävin siellä vessassa. Katsokaa nyt kuinka kaunis käsienpesupaikka, lavuaaritkin  kiveä.

Mosaiikkipöytä romusta

Pihassa on ollut tällainen romupöytä jo kymmenisen vuotta. Säilyttelin siinä kaikkea puutarhasälää talon seinustalla. Se oli menossa polttopuuksi. Aikani sitä katseltuani tajusin, että tähän pöytäänhän voisin kokeilla vanhoilla laatoilla mosaiikin tekoa, koska sitä ei ole vielä tullut kokeiltua puupintaan. Ei siis väliä, vaikka menisi pieleen tai tulisi kamala.

Ehdin pöydän pinnan hioa ennen kuvan ottamista.
Se oli täynnä irtoavaa lakkaa, kuten jalassakin.

Mitään en ostanut, vaan käytin kaikkea mitä varastosta löytyi, siksi värit ovat "mitä sattuu". Hioin niin paljon lakkaa pois, kun pystyin. Jalka on öljytty samalla värillä kuin muutkin puutarhakalusteet, jotta pöytä sointuisi edes jotenkin muuhun kalustukseen, vaikka ruskea ei ihan natsaa mosaiikin värien kanssa. Laatat hakkasin pieniksi muurarinvasaralla suojalasit päässä ja liimasin ne vedenkestävällä puuliimalla. Laatat olivat eripaksuisia, joten pöydän pinta on aika epätasainen. Löysin varastosta myös veden- ja ulkoilmankestävää laastia, siksi välit ovat lähes valkoiset, koska päätin olla ostamatta mitään tähän romuun.

Tadaa, uusi kahvittelupöytä puutarhaan on valmis!

Tuon vanhan tuolinkin tuunasin joku vuosi sitten. Sekin oli menossa kaatopaikalle.

Pelle Pelätin

Vedenkestävä Pelle Pelätin koristeeksi puutarhaan

Taas tuli kierrätettyä muovipusseja, kun variksenpelätinkoriste sai niitä sisuksiinsa monia, jotta nuken vartalo kestäisi vettä. Tänä kesänä tuota sadetta onkin piisannut, ihan kyllästymiseen asti. Aikaa on ollut väkertää sisätiloissa vaikka mitä, jopa tällaista "turhanpäiväistä" koristetta.

Koristepelätin on noin 1/4-kokoa oikeasta.

Käytin kierrätysmateriaaleja ja vanhoja jämiä:
Vanha kukkakeppi,
10 muovipusseja leikattuna 3-5 cm suikaleiksi sekä vartaloon noin 10 cm suikaleiksi,
vanua,
rikkinäiset sukkahousut,
rautalankaa,
kangastilkkuja,
teippiä,
vedenkestävää puuliimaa,
pellavalankoja,
nappeja ja nauhoja,
nuppineulat silmiksi,
puuhelmi nenäksi,
romua, joulukelloja ja karkkipapereita käteen
sekä lopuksi suihkutin vesi-puuliimaseoksella koko pelättimen.


- Turhanpäiväistä, sanoisi mummoni.

Pelle Pelätti

Vuosikaudet hoitaa

hän työnsä kiltisti,

mutt palkkaa saako työstään,

tuo kiltti pelätti.

Saa hän nauruu

ja sateen niskaansa,

ihmisetkin ilkkuu,

räksistä nyt puhumattansa.

Seisoo näin tanassa

tuo Pelle Pelätti.

Työtään tekee kepissä,

ryysyt sillä niskassa,

variksien kiusana,

nuo sille räkätti.

Vanha ruukku uusiksi

Rakastan veden siloittamia rantakiviä

Löysin kasvihuoneesta vanhan punasavisen ruukun, jota ei enää tullut käytettyä, joten päätin tuunata sen kauniimmaksi. Puutarhassa oli pussinpohja rantakiviä, joita on tullut ostettua koristeeksi kukkaruukkujen mullan päälle ja kukkapenkkeihin. Kaapista löytyi vielä pussillinen litteita lasihelmiä. Ei kun liimaamaan...

Pojaltani sain hyvää Pattex 100% liimaa, joka pitäisi kestää kosteutta ja ulkonaoloa. Saapa nähdä...
Varastosta löytyi lopuksi erivärisiä saumauslaasteja, mutta tuo tumman harmaa vei voiton.

Liimaaminen vei eniten aikaa, kun liimaiset kivet valuivat niin helposti pois, mutta tein pari kerrosta kerrallaan ja odottelin, että edelliset hiukan kuivuivat, ennen kuin laitoin uuden kerroksen kiviä. Kivet oli pesty ennen liimaamista. (Ruukku olisi pitänyt maalata esim. kosteutta kestävällä liimalla tms. ennen koristeiden liimaamista, jotta kosteus ei pilaisi laastia tulevaisuudessa, mutta tietysti luin sen vasta, kun olin liimannut kivet.)

Nyt on hyvä syy taas mennä puutarhaliikkeeseen ostamaan tähän sopiva kesäkukka :)