Syyskuussa touhuttua

Vähän on jäänyt tämän blogin postaukset, kun on ollut touhua ja kiirettä töissä. Laitanpa tähän nyt vihdoin viime kuun väkerryksiä.

Vaahteranlehtiä lasinalustoiksi

Virkkaamalla värkättyjä lasinalustoja. Ohjeen löydät täältä. Lanka on Maxi-puuvillalankaa ja koukku 1,5 mm. Kovettaminen vesi-EriKeeper + seoksella.

Nalle-lankojen jämiä sukiksi

Flunssan vaivatessa oli hyvä hyvä neuloa sukkia. Joka puikon jälkeen piti nenää kuivata. Tämän kirjoneuleen kaavio täällä. Nämä tulee siskoni varpaita lämmittämään.

Sari-serkun kortti

Serkku täytti tänään vuosia. Tein kortin tuollaisilla liikkuvilla hiluilla (paljetteja, pieniä tähtiä ja numeroita). Onnea vielä, Sari 🌹

Kaikenlaista pientä

On tullut tehtyä kaikenlaista pientä välipaloiksi, kun teen isompia juttuja telkkaria katsellessa, pihalla  ja ompelukoneella. Niistä ehkä myöhemmin. Tässä katsaus pieniin juttuihin:

Hyönteishotelli
Näin telkkarista, kun Sonja Lumme neuvoi aamutv:ssä hyönteishotellin valmistuksen. Minähän siitä innostuin ja tein vanhasta risasta linnunpöntöstä, joka oli menossa nuotioon, meille hyöteishotellin. Sisällä kaadetun puun oksia, polttopuiden pätkiä ja käpyjä. EriKeeper +plus+ -liimalla kiinni ja poralla reikiä. Toivottavasti joku hyönteinen löytää uuden kodin kierrätetystä linnunpötöstä.

Huonekalukankaiden näytepaloja ja keppari
Sain serkultani vanhoja huonekalukankaiden näytepaloja kunnon kasan. Tein tällaisista paloista joku vuosi sitten mökille tuoliin uuden verhoilun. Nyt kokeilin ommella siitä keppihevosen, kun näytteiden alimmaisena on aina iso pala kangasta. Hyvin onnistui, vaikka kankaat olivatkin aika paksuja ja jäykkiä.

Nipsupussukka
Kävin Karnaluksissa tällä viikolla, kun olimme matkalla Haapsaluun. Sieltä ostin itselleni pieniä nipsuja paksuihin tilkkutöihin. Ostin myös paljon muuta, niin kuin tavallista. Pitihän nipsuille saada oma säilytin, joten ompelin kivalla ohjeella (tästä linkki youtube-videoon, jossa tämä hauska ohje neuvottu kädestä pitäen) niille pienen pussukan.

Haapsalun pitsikeskus
Tietysti käsityöihmisen pitää käydä Haapsalussa tuolla pitsikeskuksessa. Siellä neuvottiin ja näytettiin minulle, miten he neulovat tuon nypyn huiveihin, kun en sitä ole koskaan tehnyt. Ostin tietysti ohutta villalankaa yhteen huiviin ja kirjan heidän huivimalleista (osasta). Ehkä talvella tai joskus innostun neulomaan ainakin yhden pitsihuivin.

Valamista
Ulkona valamme tällaisilla muoteilla keinun alle "mattoa". Aika hauskaa hommaa, vaikkakin hidasta.

Odotan koko ajan kunnon kesää, kun nytkin päälläni on pitkähihainen paita ja on vilu. Toivossa on hyvä elää, sano lapamato...

Huussiin liikennevalot

Talvella oli isän kesämökille murtauduttu. Mitään arvokasta eivät saaneet mukaan, koska tuomme ne talveksi kotiin. Mitään ei oltu onneksi rikottu, muuta kuin oven lukko. Mutta kaikki sisällä olleet avaimet olivat hävittäneet kiukuspäissään ja näin jouduimme myös varaston, saunan ja huussin lukot vaihtamaan. Harmi sinänsä, sillä lukot ja avaimet olivat kauniita vanhanaikaisia, sellaisia isoja. No, onni onnettomuudessa, etteivät tehneet muuta ilkeyttä, sillä alueelle ei enää saa rakennuslupia. Olen hyvilläni, etteivät esimerkiksi polttaneet kiukkuisina koko mökkiä. Huh!

Ratkaisimme huussin oven kiinnityksen niin, ettemme enää laittaneet siihen lukkoa (mitäpä siellä olisi varastettavaa 😂), vaan laitoimme vain lankasalvan. Kotimatkalla sain tämän idean, ns. liikennevalo, joka tulee huussin oven salvan viereen.

Puukappaleeseen piirsin Sharp-tusseilla kuvan ja tekstit, ja lakkasin laudanpätkän EriKeeper +plus+ puuliimalla. Mieheni porasi ruuveille reiät, kun hänellä sattumoisin oli pora siinä just hollilla.

Nyt on hieman huumoria sielläkin ovessa.

Mukavaa juhannuspäivän iltaa ja leppeää sunnuntaita!

Kepparibuumi

Keppihevonen on mukava liikuntamuoto. Koulumme on "Liikkuva koulu" ja siihen liittyen keksittiin kepparit, jotta saisimme osan oppilaista liikkumaan välitunneilla. Luokkani tytöt harrastavat vapaa-aikanaan jo kyseistä lajia, joten koulullekin piti saada keppareita, jotta välitunneilla on lainahevosia.

Pajapäivä sattui hyvin sopivasti, niin minä pidin kepparipajan, jossa vanhoista villasukista tehtiin koulukäyttöön keppihevoset. Kymmenen innokasta koululaista oli valmistamassa niitä, mutta ne jäivät hieman kesken, koska aika loppui. Meidän luokan oppilaat lupasivat tehdä ne loput valmiiksi ja opekin teki omansa valmiiksi kotona.

Tässä Melkku valmistaa omaansa. Hän teki sitä toisen tytön kanssa
yhteistyössä. Melkulla on oma keppariblogikin, jonka hän perusti joitakin
viikkoja sitten. 

Villasukka otettiin pohjaksi, koska liian hienoista voisi tulla riitaa lainatessa ja muiden mallien tekemiseen menisi liian paljon aikaa. Keppihevostalli koulusta puuttuu vielä (tulee eteiseen). Esteetkin puuttuvat, mutta ne tulevat myöhemmin, kun keksimme yhdessä oppilaiden kanssa minkälaisia ne ovat, jotta niitä on helppo käyttää ja palauttaa sisälle koulupäivän jälkeen.

Hienoja keppareita voi itse valmistaa netin ohjeilla. Osassa on myös kaavat mukana, kuten tässä lehden ohjeessa.

Hauskoja laukkahetkiä hevosystävät!
Julkaisen kuvan hienoista kaikista keppareista, kun ne valmistuvat.

Sitä sun tätä -laatikot

Askartelua pikku hiljaa
Tarvitsin kaksi pientä laatikkoa hyllykköön, joka on ompelupöydälläni. Nyt tavarat on siellä avohyllyssä sikinsokin ja pölyyntymässä. Etsin kaupoista sopivan kokoisia ja kivan näköisiä, mutta ei löytynyt. En tyytynyt rumiin ja muovisiin tai väärän kokoisiin. Piti siis taas värkätä itse ja mieluummin hullun hauskat!

Käytin kaikkea, mitä kotoa löytyy: vanhaa paneeliverhoa, lahjoituskangasta, pakkauspahvia, EriKeeperiä, kuumaliimaa, hieman ohutta rautalankaa, Sirpalta saadut napit ja tein itse myös kangasmerkit.





Kangasmerkkejä on helppo ja hauska tehdä itse printterillä. Katso blogini ohjeet tästä. Silitin tukikankaan merkkikankaaseen ennen kuin leikkasin merkit irti.











Molemmat laatikot ovat tehty pohjasta hieman eri tavalla.

Laitoin kuumaliimalla vuorin ja merkin kiinni.

 

Laatikoista tuli hieman eri kokoisia, mutta ei haittaa. Vai mitä?

Ja sitten toiseen asiaan eli haasteeseen:

Sain haasteen Sirpalta, hauskojen nappien lahjoittajalta ja "Sirpan väkerryksiä" -blogista. Sirpa on luova, lämmin ja ystävällinen ihminen, joka on taitava monissa asioissa, pedagogiikasta askarteluun ja kierrätykseen. Käy kurkkaamassa itse: http://sirpanvakerryksia.blogspot.fi/.

Tässä haasteessa ilahdutetaan bloggaajakaveria. 


Haasteen säännöt ovat seuraavat:

• Kirjoita blogiteksti, jossa kerrot haasteen säännöt ja haastat mukaan valitsemasi bloggaajat (päätät itse määrän).

• Kun haastamasi bloggaaja lähtee mukaan ja julkaisee haastepostauksen blogissaan, laita ilahdutusasia vireille. Voit ilahduttaa bloggaajakaveria sinulle sopivammalla tavalla esimerkiksi postittamalla hänelle kortin, kirjeen, pienen herkun tai jotain omatekemää. Ilahduttaa voit myös kommenttien tai sähköpostin välityksellä! 

•  Voit tottakai ilahduttaa myös haasteessa jo mukana olevaa bloggaajakaveria, mutta silloin haastetun ei tarvitse enää itse haastaa uusia kirjoittajia.

Haastan mukaan Vaateviidakon Pirjon, http://vaateviidakko.blogspot.fi/.

Käsinukketeatteria

Syksyn 2014 pientä puuhailua

Silloin tällöin syksyllä ompelin joitakin käsinukkeja kouluun luokalleni. Kaksi vanhaa tekemääni käsinukkea oli käsityömallilaatikossa ja niitä käytettiin ennen paljonkin koulussa, jossa oli jo muitakin käsinukkeja. Kaksi kävin ostamassa joululomalla Ikeasta. Tänään kävin vielä tekemässä koulun teknisessä luokassa niille telineen.

Käsinukketeatteri alkakoon!

Haamun, kissan, tytön, lohikäärmeen ja apinan tein syksyllä 2014.

Ikean käsinuket.

Nämä kaksi veijaria olen askarrellut jo
ainakin 10 vuotta sitten.

Jospa näillä saisin ujoimmatkin oppilaat esiintymään.

Käsinukkien teline.

Joulupuu on rakennettu

..., joulu on jo ovella!

Kokeilin pienen joulukuusen askartelua EriKeeperistä ja paperinarusta ja aika hyvin onnistui. Kuusen yläpää olisi saanut olla terävämpi. Tähtikin on tehty EriKeeperillä. Helmet ja tähti on vain liimattu EriKeeperillä valmiiseen kuuseen. Ohjeen näin jossain sivustolla, mutta en muista missä. Anteeksi keksijälle, kun en voi laittaa tähän nimeä!

EriKeeperiä ja vettä saman verran seoksessa.

 Näin tein tähden EriKeeperistä: 
(Tekniikka sama kuin tarkan pikeerikuvion maalaaminen pipareihin.)

Tein kaksi tällaista tähteä, irrotin ne kalvolta kuivuttuaan ja liimasin yhteen, jotta sain tukevamman.

Vilma Väkäleuka

Noita Nokinenän sisko 
Askartelin parikymmentä vuotta sitten noitia koristeeksi. Yhden jätin itselleni ja se on ilostuttanut siitä asti minua ja perhettäni pääsiäisen aikaan.

Noita on liimaamalla koottu piipunrasseista, massapallo päänä, askarteluhuopaa, kissakin askarteluhuopaa ja rautalankaa, kangasta, grillitikku, metallifoliota kaffepannuna, villalankoja ja EriKeeper-liimaa sekä intoa.

En tiedä, riittäisikö vielä kärsivällisyys EriKeeperin kuivumiseen? Nykyisin käyttäisin varmaan kuumaliimaa. Silloin ei sellaista ehkä ollut keksitty.

Kuvansiirto puulle

Kuvansiirtoa suoraan höylättyyn lautaan EriKeeper-liimalla

Olen jonkin aikaa miettinyt, kuinka kuvansiirto onnistuisi EriKeeperillä myös puulle. Nyt sen kokeilin, vaikka kotona ei ollut sopivan levyistä puupalaa, vaan käytin paneelinpalaa. En tätä puukappaletta edes sahannut sopivan mittaiseksi ja hionut, kun ajattelin vain kokeilla ennen kuin teen taulun kunnon puuhun.

Paperi repesi liimatessa, joten siitä tuo repeämä vasemmassa alareunassa.

Ohjeet kankaalle kuvansiirrosta ovat samat kuin tämä puulle siirto, joten en niitä kirjoittanut uudestaan. Siis kuva kuvalta ohje löytyy aikaisemmasta postauksesta "Kuvansiirto kankaalle EriKeeperillä" eli paina tätä.

Puulle siirto kesti paljon kovempaa käsittelyä kuin kankaalle siirto: Minulla oli jäänyt ohut kerros paperia kuvan päälle, huomasin vasta, kun työ oli kuivunut. Kastelin kuvan uudestaan kostealla rätillä ja hinkkasin paperimössön pois kovempaa ja laitoin suoraan hanan alle, kun yritin sitä pientä paperihiutaletta saada pois. Kesti ihan hyvin! Puupalani oli kyllä hyvin kuivunutta (huoneen lämmössä ollut monta vuotta), joten se ehkä auttoi.

Lopuksi kuvan voisi lakata huonekalulakalla, jotta taulu kestäisi hyvin pölyjen pyyhkimistä.

Nyt vaan etsimään kunnon laudanpalaa, josta saan tehtyä hienon taulun äitienpäivälahjaksi!

Varoituksen sana! Tein ison lapsiryhmän kanssa tätä ja huomasin seuraavaa: Kun alat irroittamaan paperia kuvasta vedellä (silloin, kun EriKeeper on kuivunut), ole nopea! Älä kauaa hinkkaa paperia pois ja kastele koko ajan ja pidä työtä märkänä. Jos kuva alkaa irrota, lopeta ja anna työn kuivua uudestaan. Sitten voit taas uudestaan irroittaa vedellä paperia varovasti. Joten nopeus on valttia märän paperin irrottamisessa! (Jos sinulla on vedenkestävää puuliimaa (maitomaista), se voisi olla parempi hitaalle tekijälle.)

Tässä nyt sitten parempi puupala, johon liitin saman kuvakopion (vielä ilman lakkaa). Hieno taulu lapsistani!

Kuvansiirto kankaalle EriKeeperillä

Kuvansiirto kankaalle EriKeeper-liimalla, kohteisiin joita ei pestä, kuten tauluihin, rasioihin...

Laitan tekniikkaohjeen kuvansiirtosta kankaalle omien kokeiluitteni pohjalta vuosien varrelta. Tähän seuraavaan käytetään kuvansiirtoon vain EriKeeper-liimaa, mutta tämä ei kestä vesipesua, joten se on erinomainen esimerkiksi kuvatauluihin.

Tarvitset:
- vaaleaa kangasta (mielellään puuvillaa ja esipesty)
- kopiokoneella monistettu kuva (tai laserprinterillä otettu)
- EriKeeper-liimaa
- pensseli (tai sormi) liiman levitykseen
- sakset
- pieni pesusieni tai kangasmytty veden siirtoon
- vettä

Tee näin:
1. Ota kopiokoneella kuvastasi kopio.
(Siirretty kuva on peilikuva alkuperäisestä, joten jos kuvassa on tekstiä, tee siitä peilikuva.)

2. Leikkaa turhat reunat pois, jotta vain siirrettävä kuva jää paperille.






3. Sivele EriKeeperiä reilusti kuvan kuvapuolelle tasaisesti, myös reunoille.









4. Aseta liimainen kuvapuoli kankaalle oikeaan kohtaan ja painele se kiinni sekä silitä se kädellä tasaiseksi kankaalle. Tarkasta, että kuva on tasaisesti kiinni kankaassa.

5. Anna kuvan kuivua täysin kuivaksi monta tuntia, mielellään yön yli.












6. Kastele paperi vedellä sientä apuna käyttäen. Kastele kunnolla.









7. Anna veden imeytyä paperiin pari minuuttia ja sitten ala hangata sormenpäällä vettynyttä paperia pois, kunnes kuva näkyy. Lisää vettä, jos paperi ei irtoa kunnolla.

Varo hieroessa kuvan reunaa, sillä märkä EriKeeper myös irtoaa helposti. Älä käytä terävää kynttä tai veistä, vaan hiero sormenpäällä varovasti niin, että paperista tulee pallomaista mössöä.

8. Huuhtele varovasti paperit pois sienellä tai juoksevan veden alla lavuaarissa. Älä enää hiero, vaan irroita vain paperimassa. Älä väännä kuvaa ja kangasta!




9. Anna kuvan kuivua tasaisella, ilmavalla alustalla täysin kuivaksi tai ripusta kangas kuivumaan niin, että kuva ei taitu.


(10. Voit silittää valmiin kuvan nurjalta haalealla raudalla (.), kun työ on kuiva, mutta tee se varovasti. Käytä suojakangasta tai leivinpaperia sekä raudan ja kankaan välissä, että silityslaudan ja kuvan välillä.)

 Älä silitä, äläkä pese kuvaa enää.


Tässä ovat kokeilukuvat EriKeeperiä käyttäen ja Kiva-kalustelakalla.
Onneksi, silloin kun tein nämä, jätin analyysit kuviin.
Kuten näet, paras tulos oli yksinään EriKeeper-liimalla ilman vettä.

Nykyisissä kopiokoneissa on myös värit. Värikopion siirtämistä en ole kokeillut, mutta luulisin sen onnistuvan yhtä hyvin. Kannattaapa kokeilla!


Rasian kansi on koristeltu epäonnistuneella kokeilukuvalla monta vuotta sitten.
Rasia oli vain mallina kässäkerhossa, jossa lapset tekivät kyseistä
kuvansiirtoa ja rasioita. Hienomman saat onnistuneella kuvalla.

(Kuvalähde kirjasta: Fashion Design 1800-1940. 2001. Ed. J. Hölscher & al. The Pepin Press.
Sivulta 121.)