Helppo omenapiiras

Työkaverini Marjukka toi minulle omppuja perjantaina. Tänään halusin helposti ja nopeasti omenapiirakan. Reseptin löysin Pirkka-lehdestä 9/2014 sivulta 47. Sitä piti kokeilla. Olikin tosi helppo!

Korvasin piimän ranskankerman ja maidon seoksella,
kun kotona ei ollut piimää. Onnistui niinkin.

Siskolle sinistä

Siskoni rakastaa sinistä (ja minä inhoan sinistä). Tein siskolle sinisen pöytäliinan vanhasta paksusta lakanasta. Tekniikka oli sama kuin sivullani "Itku leimailun ilosta". Käy tästä kurkkaamassa.

Jollainhan sitä siskoakin voi aina ilostuttaa, miksei sitten itse tehdyllä arki- tai mökkiliinalla!

Tässä sipulipainatuksen jälkeen kuivumassa.

Vielä sipulilla painamisen jälkeen, kun kuvat ovat kuivuneet, silitän kuumalla raudalla tekstiilivärin kiinni. Ajattelin myös vielä pestä tämän suolavedellä ja sitten ompelen reunapäärmeet. Luulisi sen jälkeen kestävän normaali vesipesua.



En tiedä annanko tämän muuten vain vai säästänkö siskon synttärilahjaksi?

Pieni idea serviettien käyttöön askartelussa

Luen paljon eri sivustoja netistä etsiessäni erilaisia ideoita, mitä voisin kokeilla. Kesällä tämä idea putkahti esiin jostain (anteeksi sille, joka tämän on keksinyt, mutta en muista mistä löysin).

Serviettien vahvistaminen askartelukäyttöön, 
jotta kestää liimaamista hajoamatta:
- sopii esimerkiksi korttiaskarteluun

 1.-2. Laita leivinpaperi alle, tuorekelmu (se tavallinen keittiössä käytettävä Elmu) sitten, päällimmäiseksi kuviollinen osa serviettiä ja viimeiseksi leivinpaperi päällä.
3. Silitä kaikkien kerrosten läpi ilman höyryä puuvillan lämmöllä. Siirrä leivinpapereita, jos silität useampia serviettejä vierekkäin.
4. Ota leivinpaperit pois. Valmis!

Esimerkki korttiin. Kesti hyvin puikkoliimaa repeytymättä.

Kesällä leimasin ja maalailin vesiväreillä kortteja.

Nojatuoli uudistui

Kesämökin perhehistoriallinen nojatuoli

Kesämökillä on ollut tallessa vanhempieni ensimmäinen nojatuoli. Se on ostettu Varkaudesta ehkä vuonna 1961 ja äitini on sen kerran jo verhoillut uudestaan. Nyt otin sen kotiin ja verhoilin itse uudestaan.

Ennen

Serkkuni huonekaluliikkeestä sain kesällä vanhoja verhoilukangasmalleja, joista päätin tehdä verhoilun. Kiitos Sari! Mallasin ja muuttelin suunnitelmaa useasti, kuinka tilkut tulisivat verhoilukankaaksi. Sitten päätin, että perinteinen tilkkutyö samankokoisista paloista on paras, koska tilkut olivat niin erilaisia.

Työnvaiheista ei ole kuvia, mutta irroitin jalat ja käsinojan ennen kuin kiinnitin verhoilun nitojalla tuoliin. Maalipinta sai jäädä alkuperäiseksi, sillä sen käsinojan kolhut ovat muuttokuorman aikaansaamat, kun perheemme muutti Varkaudesta tänne Etelä-Suomeen vuonna kuusviis. Perhehistoriaa siis!

Jälkeen

Pörrö-kissa halusi kuvaan mukaan.

 Napakka ja hyvä tuoli, mitä sitä hävittämään.

Ja äiti ompeli

Omaan kämppään
Toinen poikani (16 v.) muuttaa Helsinkiin omaan opiskelija-asuntoon huomenna. Hän on aina ollut tarkka, millaisia lakanoita, verhoja yms. hän laittaa omaan huoneeseensa. Jossain vaiheessa lapsena hän sanoi alkavansa isona sisustussuunnittelijaksi, mutta nyt on eri alan opiskelut alkaneet - taiteellista kumminkin.

Hän pyysi synttärilahjaksi Vallilan verhoja Bulevardi. Hän sai ne. Sitten hän halusi New York-silhuetti pussilakanoita, mutta niitäpä ei Suomesta kunnollisia löytynyt, joten kävimme Jyskistä ostamassa tekstilakanat ja mustan alulakanan. Hän käyttää kahta tyynyä ja paketissa oli vain yksi tyynyliina. Ongelma! Äidin kaapista ei löytynyt hänelle sopivaa ja niinpä tämä äiti penkoi kangaskaappejaan ja teki löydön, kirpparikangas, jonka ostin alkukesällä kahdella eurolla. Kelpasi tämä Marimekolle Ishimoton 1983 suunnittelema kangas ja niin äiti hurautti kaksi tyynyliinaa pojalleen.

Tuo punainen on tyynyliina, tekstillinen pussilakana ja tyynyliina ja musta on alulakana. Passaa nukkua! (Anteeksi epätarkka kuva.)

Ja tätä ei ole kirjoitettu siksi, että poikani saa kaiken minkä haluaa, eipä ole hemmoteltu lapsi, vaan tämä äiti on innoissaan osallistunut poikansa suunnitelmiin ja naureskellut tarkkuudelle. Voi, kunpa äidin nuoruudessa olisi saanut yhtä hienon opiskelijalukaalin. Äiti nimittäin asui toisten nurkissa alivuokralaisena suurimman osan opiskeluitaan.

Pädin harjoittelua

Töissä pitäisi osata käyttää tablettia, joten ajattelin kokeilla tämän sivun kirjoittamista pädillä. Pyydän jo etukäteen anteeksi heikkoja kuvia ja muuta tämän postauksen kömpelyyttä, mutta olen sitä mieltä, että kaikkea pitää kokeilla. Kuvankäsittelyohjelmaa en siis tässä käytä, vain Pädin omaa kuvaohjelmaa, joten kuvissa on varjoja yms. Tunnisteita en tällä saanut tehtyä. Pitää ne tehdä kannettavalla myöhemmin.

Tässä on kaksi lankatyötä, joita olen tehnyt parin viikon sisällä. Sukat ovat Tico Tico-lankaa ja krokotossut on virkattu villalankojen jämistä.
...

...

No niin, hermot meni!!!!
Kuvia en saanut siirrettyä pädin sisältä tänne, koska pädi ei ladannut niitä bloggeriin ja tallennus ei jostain syystä silloin onnistunut, kun sain kuvat tuohon tekstin alle. Tämäkin on jo kirjoitettu kannettavalla, koska meni hermot tapellessa pädin kanssa. Otin siis uuden kuvan Lumialla ja siirsin kuvan tavallisella tekniikalla ja tein tunnisteet siis vanhanaikaisesti kannettavalla.

Toivoisin, että joku viisas minua neuvoisi tuossa pädin bloggerin käytössä. No, onneksi tämä kannettavan käyttö ei ole kiellettyä tähän vapaa-ajan touhuun.

 

Ihan pihalla

Ihan pihalla tullut oltua tuo viimeinen lomaviikko.

Tunnelmia helteestä

Tzinnia eli oppineiden kukka

Amiraali

Keisarinviittoja punahatuilla. Punahatut ovat erinomaisia perhoskukkia ja kestäviä loppukesän kukkijoita.

Siinä kahvia juodessani, eräänä päivänä, ideoin vanhaan pihakeinuun pehmusteen ja sen ommeltuani huomasin, että kangasta riittää myös pieniin istuinalustoihin kahteen pihatuoliin. Niinpa niihinkin tuli ommeltua yksinkertaiset, koristelemattomat pehmusteet. Mukavampi istua shortseissa, kun kangas alla.

Kankaat kauan sitten lahjoituksena saatua puuvillatwilliä, jonka olin aikoja sitten värjännyt pesukoneessa vihreäksi. Sisällä vanhoja sijauspatjoja mökiltä, tietysti pestyjä. Ja näin taas sain uutta ilmaiseksi (siis jos ei lankoja ja omaa työtä lasketa).



Helteet vieneet nurmikon ja kaikki kärsivät nestehukasta, mutta meillä ei kastella kuin ihmisiä, ruukkuistutuksia ja joskus perennoja.




Hyviä elokuun pihailmoja toivottelen teille!






Pitääpä tähän loppuun vielä mainostaa: Täällä Raaseporin kaupungissa, Pohjan Bollstan kylässä on avattu uusi leipomokahvila (Pohjan Leipomon tiloihin), Backers. Oli iloinen yllätys, kun kävin siellä vessassa. Katsokaa nyt kuinka kaunis käsienpesupaikka, lavuaaritkin  kiveä.