Toinen poikani (16 v.) muuttaa Helsinkiin omaan opiskelija-asuntoon huomenna. Hän on aina ollut tarkka, millaisia lakanoita, verhoja yms. hän laittaa omaan huoneeseensa. Jossain vaiheessa lapsena hän sanoi alkavansa isona sisustussuunnittelijaksi, mutta nyt on eri alan opiskelut alkaneet - taiteellista kumminkin.
Hän pyysi synttärilahjaksi Vallilan verhoja Bulevardi. Hän sai ne. Sitten hän halusi New York-silhuetti pussilakanoita, mutta niitäpä ei Suomesta kunnollisia löytynyt, joten kävimme Jyskistä ostamassa tekstilakanat ja mustan alulakanan. Hän käyttää kahta tyynyä ja paketissa oli vain yksi tyynyliina. Ongelma! Äidin kaapista ei löytynyt hänelle sopivaa ja niinpä tämä äiti penkoi kangaskaappejaan ja teki löydön, kirpparikangas, jonka ostin alkukesällä kahdella eurolla. Kelpasi tämä Marimekolle Ishimoton 1983 suunnittelema kangas ja niin äiti hurautti kaksi tyynyliinaa pojalleen.
 |
| Tuo punainen on tyynyliina, tekstillinen pussilakana ja tyynyliina ja musta on alulakana. Passaa nukkua! (Anteeksi epätarkka kuva.) |
Ja tätä ei ole kirjoitettu siksi, että poikani saa kaiken minkä haluaa, eipä ole hemmoteltu lapsi, vaan tämä äiti on innoissaan osallistunut poikansa suunnitelmiin ja naureskellut tarkkuudelle. Voi, kunpa äidin nuoruudessa olisi saanut yhtä hienon opiskelijalukaalin. Äiti nimittäin asui toisten nurkissa alivuokralaisena suurimman osan opiskeluitaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti