"Good housewife" essut

Kävin kesällä 2012 ensimmäistä kertaa Orimattilan Megamyynnissä. Sieltä kärryihin tarttui kirja "Ihanat essut!" viidellä eurolla. Tässä kirjassa on malleja upeisiin esiliinoihin, mutta minä keskityin silloin vain tähän yhteen malliin. Essu istuu päällä ihan huippuhyvin! Tein näitä monen monta ja annoin lahjaksi. Kuvissa vain osa.

Tarvitsin:

- aikaa tehdä

- ihanan kirjan inspiroimaan

- innostusta ompeluun

- kasan puuvillakankaita

- pussillisen erilaisia koriste- ja vinonauhoja

- ompelulankoja

- ompelukoneen

- saksia

- kaavapaperia
- nuppineuloja

- hulluutta yhdistää hassuja värejä 

- rakkautta käsitöihin

- essun käyttämiseen (nykypäivänä) rohkeutta esittää 1950-luvun kotirouvaa.

Nautinnollisia keittiöhetkiä kaikille, jotka käyttävät esiliinaa keittiössä!

Kännykkä- ja avainpussukoita kesältä 2012

Innostuin pitkästä aikaa applikoimaan ompelukoneella kesällä 2012. Tein applikoimalla vaikka mitä, mutta tässä esimerkkejä pussukoista.

Töissä on hyvä, kun kännykkäpussissa on tilaa kahdelle kännylle ja avaimille, joten muokkasin niistä tällaisia. Kahden kännykän välissä on pehmustettu "väliseinä", jotta kännykät eivät kolhiintuisi toisiaan vasten. Ne ripustetaan pään yli kainalon alle, jotta kumartuessa eivät kolisisi mihinkään. Erilaisia vetoketjuja, renkaita ja ripustimia löysin laatikoistani, ja tietysti niitä kangastilkkuja.



Tämän ompelin kesällä 2013.











Paita kuin karamelli

Vaikka olisi kuinka "ammattilainen", niin joskus on mukava etsiä uusia ideoita ja neuvoja esimerkiksi Youtubesta. Näin minulle kävi kesän alussa, kun mietin, mitä teen neljästä kerästä erittäin kirkasta lankaa (Novita, tarkempaa nimeä en muista). Minulla oli kaksi kerää punaista, kerä vihreää ja kerä sinistä. Mihin nämä oikein riittävät?

Selailin Youtubesta erilaisia videoita neulesilmukoista, kun näin tämän Sea Foam stitchin. (En löytänyt mistään tämän silmukan oikeaa suomennosta.) Tähän menee tosi vähän lankaa, kun langankierrot tiputetaan. Pusero sopii ilmavana kesään.

Tällainen siitä tuli. Tämä iloisen värinen neule herätti huomiota myös työpaikkani lapsissa. Eräskin poika sanoi:" Sullahan on hyvännäköinen pusero."

Tarkempi silmukkaohjevideo: http://www.youtube.com/watch?v=9SspFjeV8ig

 

PS. Yksi huono puoli tässä neuleessa on: se tarttuu kiinni esim. ovenkahvoihin, koska siinä on niin pitkät silmukkalangat.

Pikkuinen villamatto

Oli taas pussin pohjalla mukavia lankoja, joita olin saanut lahjoituksena. Löysin erittäin paksua, mustaa villalankaa kolme kerää (Drops Polaris) ja luonnonvalkoista puuvilla-silkkiä (Novita). Mitähän näistä tekisi?

Loppukesän virkkausinnostuksessa aloin kokeilla eri tapoja virkata paksu villalanka "kuteeksi" mattoon. Ensimmäinen kokeilu oli sellainen, jossa joka silmukkaan virkkasin kiinteän silmukan. Ei hyvä! Sitten huomasin, että villalanka pitää näkyä selkeästi ja tuntua ihanasti jalan alla. Virkkasin kiinteiden silmukoiden väliin yhden ketjusilmukan ja "kuteeksi" kaksinkertaisena villalanka ja näin se syntyi: pikkuinen villamatto.

*Ks, kjs*, toista *,*, "kude" virkkauksen välissä. Käännös: viimeinen ks, kjs, käännä työ, "kude" takakautta, ks, jatka *,*.

Mitähän nyt tekisi? Tarvitsee varmaan lähteä lankakauppaan ideoita saamaan.

Lapsuuteni kotijäätelö

Minulla on kotijäätelökokeiluja paljon, mutta paras kaikista on lapsena naapurin Marialta saatu resepti. Tässä ei silloin käytetty ollenkaan jäätelökonetta, eikä tarvitse nykyäänkään. Teimme tätä siskoni kanssa usein, jopa niin usein, että äitini ei suostunut kesäisin ostamaan kotiin kermaa. Nykyisin jäätelökoneen omistajana pyöritän massaa 30 minuuttia ennen pakastamista - pääseepä nopeammin nauttimaan. Nyt julkaisen sen yleisesti, että muutkin pääsevän hyvän kotijäätelön nauttijoiksi.

 

Kotitekoinen jäätelö

 

Vispaa 3 munaa ja 6 rkl sokeria.

Vispaa toisessa kulhossa 3 dl vispikermaa ja 1 rkl vaniljasokeria ja 1 rkl sokeria.

Sekoita sitten nämä yhteen ja laita muovipurkkiin ja jäähdytä.

Tästä tulee noin 1-1,5 litraa valtavan hyvää jäätelöä. 

 

 

Tähän reseptiin aina palaan, kun tarvitsen varmasti onnistuvan jäätelön. Olen maustanut joskus tätä erilaisilla tavoilla, mutta parasta mielestäni se on näin alkuperäisenä.

 



Helppo ja herkullinen banaanijäätelö

Pitkän "tutkimuksen ja kehityksen" tuloksena on syntynyt helppo jäätelö!
Sain jäätelökoneen noin kymmenen vuotta sitten ja aika ajoin olen kokeillut sillä eri reseptejä. Monet jäätelöreseptit vaativat hirveää määrää vatkaamista tai kiehauttamista. Ovathan ne tietysti hyviä, mutta vaativat ennen nauttimista ihan tuskasen paljon työtä. Ja, kun päälle vielä laskee ajan, jonka se on jäätelökoneessa ja pakastimessa. (Jäätelökoneesta suoraan otettuna jätski sulaa hetkessä kupissa, joten sekin vaatii vielä jonkin aikaa pakastamista.)

Poikani kerjäsi banaanijäätelöä jo heti pakastamisen jälkeen, siksi kuvassa pehmistä.

Löysin tänä kesänä netistä (http://www.hellapoliisi.fi/jaatelot-ja-jaadykkeet/1955-banaanijaateloa-jaatelokoneella) banaanijäätelön reseptin, jossa ei käytetä yhtään kananmunaa. Kokeilin sitä ja huomasin, että se oli hyvää, mutta minun makuuni liian makeaa. Jätin tuosta reseptistä pois silloin sitruunamehun, koska kotona ei sitä ollut. Annoksesta tuli myös hyvin vähän valmista jäätelöä, joten tein tänään uuden variaation tuosta reseptistä. Nyt minulla on myös glukoosisiirappia, jota löytyy jo meidänkin kaupasta, niin lisäsin sitä tähän muunneltuun reseptiin. Glukoosisiirapin sanotaan ehkäisevän jäätelössä jäähileitä.

Ylikypsät banaanit meillä eivät mene kaupaksi, joten oli aika käyttää ne pois. Täysmaitoakaan meillä ei ole usein ja kaikki maitotuotteet olivat laktoosittomia. Käytän resepteissäni desilitroja grammojen tilalla. Olen sen verran laiska, ettei huvita etsiä vaakaa esiin. 
                               Valmistui ERINOMAISTA JÄÄTELÖÄ helposti!

Mellun banaanijäätelö

3 pientä tai keskikokoista kypsää banaania

1 dl hienosokeria

1 rkl sitruunamehua (voi jättää poiskin, estää banaania tummumasta)

1 dl kuohu- tai vispikermaa

3,5 dl kevytmaitoa

1,5 rkl glukoosisiirappia

 

Soseuta kuoritut banaanit kulhossa sauvasekoittimella (vatkainkin käy) sitruunamehun kanssa. Lisää sokeri ja glukoosisiirappi banaanien joukkoon ja jatka sekoittamista sauvasekoittimella. Lisää vielä kerma, maito ja sekoita. Valmis taikina on löysää.

Laita pyörimään jäätelökoneeseen koneen ohjeen mukaan. 30-40 min päästä siirrä pakastimeen. Ohjeesta tulee noin litra jäätelöä. 

 

 

Meidän jäätelökoneella riitti 30 minuutin pyöritys. En ole tätä reseptiä valmistanut ilman jäätelökonetta, mutta luulen että onnistuu, jos käy jäätelömassaa välillä sekoittamassa, kun se on pakastimessa.

 



Kesäneuletakkini

Alkukesästä aloitin neulomaan uutta kesävillatakkia, kun huomasin, että vanha ohut kesäneuletakkini oli ihan kulahtanut. Idean tähän sain jossain kaupassa, kun näin yhden samantyyppisen neuletakin. Sen malli oli kyllä ohuemmasta langasta ja parempi muutenkin. Tällä kertaa en jaksanut laskea silmukoita ja piirtää pienoiskaavoja. Ensin neuloin liehukereunan, joka ulottuu olkapäästä takakautta olkapäähän. Sen neuloin pidennetyin kerroksin poikittain. Sitten asettelin liehukkeen sovitusnukelle ja neuloin takakappaleen. Takakappale ulottuu kainalon alta myös hieman etuosaan. Etuosassa on siis liehuke kiinni hihassa ja hieman takakappaletta. Toivottavasti kuvista selviää, kun ei ole sitä pienoiskaavaa. Sitten neuloin hihat. Silmukoin kappaleet kiinni. Sovituksessa ja silmukoidessa huomasin, että takakappaleen alaosa tuli hieman liian leveäksi (oma moka, kun en tehnyt niitä laskelmia). Pujotin ohuen kuminauhan liehukkeen ja takakappaleen saumaan kokoamaan virhettä, jotta takki istuisi hieman paremmin. Nyt, jos neuloisin uuden, osaisin tietysti ottaa huomioon nuo virheet. Pitsimalli on ns. omasta päästä ja piirretty kyllä paperille. Lanka oli Novitan bambua. (Sovitusnukke kuvissa on kokoa Mellu nuorena, joten takki on hieman suuri sen päällä.)




Sovituksissa huomasin, että edestä liehuketta voi pitää kiinni, joten virkkasin reunaan nappilenkin ja hain kaupasta kauniin puunapin.

Takaa ei oikein istu etukäteissuunnittelun puutteen vuoksi.

Kainalon alta, takakpl näkyy hieman oikealla.

Jämälankojen taikaa

Joku voisi luulla, ettei minulla ole muuta kuin jämiä kaapit täynnä. Näinhän se vähän on, kun on ommellut, neulonut ja virkannut koko pienen ikänsä. Edelliset jämälangat käytin monta vuotta sitten, ennen isoäidinneliöbuumia, isoäidinneliöpeittoihin. Tein silloin niitä monta. Nyt innostuin käyttämään ohuemmat langat bavaria-virkkaukseen. En tiedä vielä, mitä näistä neliöistä tulee, mutta ideoin sitä sitten joskus. Peittoja kotiin ei ainakaan, enkä tyynyihin. Idean sain, kun Facebookin jämälankaideoita-ryhmässä joku oli virkannut bavariatekniikalla. Pitihän se opetella. Enkä ole malttanut lopettaa telkkaria katsellessa. Yhdeksän neliötä, yksi noin 40 x 40 cm, valmiina, mutta kymmenennessä taitaa jämälangat loppua. Värit ovat sitä sun tätä. Päätin, että yhtään uutta lankaa en näihin osta. Odotan vaikka talvea, että taas jää sukkalangoista loppuja.
Ideoita saa esittää, mitä näistä tulisi.




Ohje ja vaihekuvat suomeksi löytyy blogista: http://sattumasoppa.blogspot.fi/2011/06/ohje-bavarian-virkkaukseen.html



31.10.2013 Sain viime viikonloppuna lahjapeiton valmiiksi. Siis tämä ei tule meille kotiin, vaan lahjaksi. Virkkasin vielä kolme tilkkua lisää, kun löysin laatikoista lisää florica-lankoja. Ostin ainoastaan Nalle-lankaa tilkkujen yhdistämiseen. Kunpa vain nyt tämä sukulainen kutsuisi meidät kylään uuteen kotiinsa, niin torkkupeitto pääsisi oikealle sohvalle. Kirjavahan se on, mutta mitäpä sitä jämistä muuta.

 

Kangasjämät juhlakäyttöön

Minua kiehtoo kangaspalat ja -jämät. Kangaskaupassakin talsin ensin palalaatikoille ennen kuin katselen muuta. Palat saavat mielikuvitukseni ja ideat liikkeelle.

Pienet palat käytin tänä kesänä viiriin. Se on pestävä ja kestävä. Voi ottaa käyttöön aina, kun haluaa juhlistaa jotain. Vähän lapsellista näin keski-ikäiselle, mutta ainakin kangaspalat pääsivät pimeästä laatikosta valoon. Ja pidän eri kuoseista, ne tuovat mieleen, mitä niistä on ommeltu ja muistot ihmisistä. Vähän kuin ennen räsymatoissa eri värit.

Ostin Motonetista aurinkokennolla latautuvat juhlavalot viiriin. Valaisee näin elokuisina iltoina parisen tuntia.

Ompelin myös uuden "päällisen" vanhaan aurinkovarjoon. Kangasta löytyi kaapista pakallinen, mutta ikävä kyllä, kangas ei ole UV-suojattua, joten haalistui heti viikossa käytössä. Vanha päällinen oli hiutunut rikki ja hajosi koskettaessa ja siinä oli mustia homepilkkuja. Loput viirin kolmiot pääsivät lyhyempään nauhaan. Ettei mitään mene hukkaan.


Samoja lahjoituskankaita

Samassa lahjoitussäkissä oli myös monta sisustuskangaspalaa. Tämä luonnonvalkea pala houkutti tekemään päiväpeitteen, sillä olen halunnut valkeaa. Mutta siinä oli ongelma, se oli liian kapeaa, eikä palasta saanut reunoja. Ratkaisin sen niin, että virkkasin reunat yhdestä vanhasta virkkauskirjan ohjeesta muunnellen. Lakanat näkyy alta, mutta haittaako tuo mitään?

Sängynpääty on viritetty hyllyyn lenkeillä. Ylimääräinen varapatja on päällystetty kivikuosisella puuvillakankaalla ja ylimääräisestä on ommeltu tyynyn päälliset. Tämä sängynpääty on tehty jo jokunen vuosi sitten.

Ohje kirjassa "Isoäidin pitsejä, 150 virkkausmallia. B. ja M. Müller. 2000, Otava". Ohjekuvassa oli hieman virheitä, joten muuttelin sitä ja levensin pitsiä.

Vihdoinkin

Olin jo aikaa sitten luonut blogini aloituksen, mutta siihen se sitten jäi. Tänä aamuna, kun heräsin kukon laulun aikaan, ajattelin aloittaa. Tämä blogi tulee olemaan kaikkeen siihen, mitä saan aikaan omin kätösin.

Blogin nimi Hollywool tuli erään fb-ystäväni keksimästä firman nimestä. Kiitos Pike! Tein jokunen vuosi sitten villasukkia Japaniin työkaverini tyttärelle ja tämän tytön japanilaiset ystävät ihastuivat villaisiin sukkiin ja tilasivat minulta joitakin sukkia. Sukkia neulon talvisin silloin, kun ei ole muutakaan isompaa projektia menossa telkkaria katsellessa.

Tämän kesän aikaansaannoksia

Sain talvella ison säkillisen kankaita ja lankoja lahjoituksena. Pussin pohjalla oli myös vanhoja valkoisia päällilakanoita, joihin osaan oli nimikoitu kauniita kuvioita. Pitihän ne paksut lakanakankaat tietysti käyttää. Värjäsin pesukoneessa lakanat ja kahteen tein solmuvärjäyksellä ympyräkuvioita. Tarvetta oli uusiin pussilakanoihin, joten ompelin niitä ja tyynyliinoja kaksi. Mielestäni lakanat ovat hieman hippityyliset, mutta väri on upea. Mies valitteli pussilakanoiden kuumuutta, sillä lakanakangas on nykyisiä kankaita paksumpaa. Ovat varmaan hyvät ja lämpimät talvella.
 


Hieno nimikointi toisen pussilakanan yläreunassa.