Kesällä virkataan

Jostain syystä tykkään kesällä virkata ja talvella neuloa. Mistähän se johtuu?
Nyt pitäisi taas keksiä jotain uutta ideaa, kun työt loppuivat. Televisiota katsellessa minulla pitää olla aina jotain käsityötä.
Näihin on käytetty suurimmaksi osaksi jämälankoja ja ihan vähän ostettuja.

Vauvalle vaunupeitto Bavaria-virkkauksella 

Katso postaus "Jämälankojen taikaa", jos haluat lisätietoja.


Krokotossuja 

Näistä tossuista löytyy lisää infoa kesäkuulta eli paina tästä.

Kirpputorilöytö

Vintage-käsilaukku
Löysin Tammisaaren Emmaus-kirpputorilta käsilaukun ja ihastuin sen sulkumekanismiin. Hintakin oli niin hirmuinen kuin 2 euroa! Tajusin heti, että tuunaan tästä hieman isomman käsilaukun itselleni, sillä olenkin kaivannut uutta käsveskaa. Alkuperäinen oli liian pieni minun tarpeisiini.

Purkamista ja yhdistelyä - siitä se syntyi.

Työläs oli ja hankala ommeltava, sillä sulkumekanismia en saanut kokonaan irti. Joka kohta ei mennyt ompelukoneen paininjalan alle, vaikka kuinka yritin. Mutta valmiiksi sain. 

Kuvissa yksityiskohtia:

Käsilaukun takaosa. Lisäsin pienen taskun, johon kiinnitin magneettinapin.

Alkuperäinen solki uudessa hihnassa.

Jouduin lisäämään sivumekanismiin lenkit, jotta kassi ei aina keikahtaisi
toiseen suuntaan. Lisäsin myös papukaijahakaset hihnojen päihin.

Yläosa alkuperäistä käsilaukkua sekä ulkopuolella että vuorissa.

Ompelin vetoketjutaskun sisään nauhan, johon saa kiinnitettyä avaimet esim. matkoilla, ettei avaimet tipu. Ompelin vuoriin toisellekin puolelle taskun, johon laitoin tarranauhakiinnityksen. Vuorin uusi alaosa on yhditty saumalla
vanhaan vuoriin.

Hintaa ei tullut kuin kassin hinta ja papukaijahakaset 3,60. Kaikki muu löytyi kotoa kaapeista.

Aika hyvä, vai mitä?

Tavarat sisään, olkapäälle ja menoksi!

Ruusuja, ruusuja

Sifonkinen pusero ja alupaidat
Kaapin kätköistä löytyi tällaista sifonki-kreppikangasta, joka ei kyllä ole ihan minun tyylinen, mutta pitihän se tehdä. Kangas oli lahjoitus sukulaisen perikunnalta. Ompelin siitä puseron/tunikan. En osaa sanoa, kumpi tämä on. Hihat ovat juuri niin pitkät kuin kangas riitti. Helman piirsin vinoksi.

Puseron alle piti ommella alupaita, jotta rintaliivit eivät näkyisi. Samantien ompelin kaksi alupaitaa, toinen ihonvärinen ja toinen valkoinen. Onpa sitten, kun tarvitsee, molempia värejä. Paidat ovat luultavasti jotain mikrokuitua. En tiedä mitä materiaalia, kun olen ostanut trikoot joskus Eurokankaan palalaarista.

Ja sitten seuraavan projektin kimppuun... Taitaa liittyä nahkaan ja kirpputoriostokseen.

Jakkaroiden päälliset

Mökille tarvitsimme tilaa säästäviä jakkaroita keittiön pöydän ympärille. Sain halvalla vähän kolhiintuneita. Neljää jakkaraa ei ollut samaa sävyä, joten päätin tehdä yhtenäiset niistä päällisillä. Värjäsin suihkuttamalla vanhan lakanan ja painoin siihen kuviot sipulin puolikkaalla. Vilkaise tämä postaus.



En halunnut ihan tavallisia pyöreitä päällisiä, joten kaavoitin niihin kolmiot alle. Sivussa on ommeltu kuminauhat saumaan, jotta päällinen istuisi paremmin. Päälliset ovat kaksipuoleisia, sillä mökillä ei huvita jatkuvasti pestä tekstiilejä. Pehmusteena on vanua. Koska kaava oli aika iso, kankaan kuvion kohdistuksista en välittänyt, jotta kangas riittäisi.

Alapuolelta

Kahdessa jakkarassa toisella puolella päällistä ilman sipulipainatusta.

Mummo Ankan mustikkapiirakka

Muistatko Aku Ankasta mummon, joka leipoi niitä kannellisia piirakoita? Sen takia olen antanut tälle piirakalle tuon nimen, vaikka alunperin se oli amerikanmuorin mustikkapiirakka. Tämän herkullisempaa ei löydy, jopa pohja maistuu herkulliselta!

200 g voita

1 1/2 dl sokeria

1 muna

1 tl vaniljasokeria

4 1/2 dl vehnäjauhoja

Täyte:

5 dl mustikoita (osa voi olla vadelmia)

1 dl sokeria

1/2 dl vettä

1 rkl perunajauhoa

1. Sekoita pohjataikina-ainekset käsin koossa pysyväksi taikinaksi. 

Anna taikinan kovettua jääkaapissa noin 30 minuuttia.

2. Mittaa täyteainekset kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi koko 

ajan sekoittaen. Anna jäähtyä.

3. Kaaviloi noin 2/3 taikinasta pyöreän paistovuuan kokoiseksi 

ohueksi levyksi. Painele levy vuuan pohjalle ja reunoille. 

(Voit myös käsin levittää sen vuuan pohjalle ja reunoille ilman kaavilointia.) 

Kaada jäähtynyt kiisseli vuokaan. Kaaviloi  loppu taikina kanneksi 

piirakan päälle. Kaaviloi se tuorekelmun päälle, niin sillä on helppo

 nostaa se kanneksi. Painele reunat. 

4. Paista 200 asteessa uunin alaosassa noin 20 minuuttia.

- Kääk, kun hyvää, sanoisi Aku.

Itku leimailun ilosta

Vanhasta valkoisesta lakanasta kangasta

Ostin halvalla mökin tupaan erisävyisiä jakkaroita, jotka olivat hieman kolhiintuneita. Mökillä tarvitaan tilaa säästäviä ratkaisuja. Tovin tuumailtuani päätin tehdä niihin yhtenäiset päälliset, jotta näyttäisivät kauniimmilta. Mutta mistä kankaan hankkisin, kun auto on menossa korjaukseen ja kivat kangaskaupat ovat kauempana? Nettiähän en käytä mielelläni kangasostoksiin, kun pidän kankaiden hypistelystä. Hetki siinä meni miettimiseen...

...sitten keksin.
Olen saanut paljon vanhoja, tukevia ja valkoisia lakanoita lahjoituksena.

Ensin spreijasin ulkona tekstiiliväri-vesiseosta lakanalle.

Sitten painoin sipulilla siihen kuviot.

Ja tässä on tulos, uusi printtikangas!

Kerron tuolin päällisistä ehkä myöhemmin.

Mosaiikkipöytä romusta

Pihassa on ollut tällainen romupöytä jo kymmenisen vuotta. Säilyttelin siinä kaikkea puutarhasälää talon seinustalla. Se oli menossa polttopuuksi. Aikani sitä katseltuani tajusin, että tähän pöytäänhän voisin kokeilla vanhoilla laatoilla mosaiikin tekoa, koska sitä ei ole vielä tullut kokeiltua puupintaan. Ei siis väliä, vaikka menisi pieleen tai tulisi kamala.

Ehdin pöydän pinnan hioa ennen kuvan ottamista.
Se oli täynnä irtoavaa lakkaa, kuten jalassakin.

Mitään en ostanut, vaan käytin kaikkea mitä varastosta löytyi, siksi värit ovat "mitä sattuu". Hioin niin paljon lakkaa pois, kun pystyin. Jalka on öljytty samalla värillä kuin muutkin puutarhakalusteet, jotta pöytä sointuisi edes jotenkin muuhun kalustukseen, vaikka ruskea ei ihan natsaa mosaiikin värien kanssa. Laatat hakkasin pieniksi muurarinvasaralla suojalasit päässä ja liimasin ne vedenkestävällä puuliimalla. Laatat olivat eripaksuisia, joten pöydän pinta on aika epätasainen. Löysin varastosta myös veden- ja ulkoilmankestävää laastia, siksi välit ovat lähes valkoiset, koska päätin olla ostamatta mitään tähän romuun.

Tadaa, uusi kahvittelupöytä puutarhaan on valmis!

Tuon vanhan tuolinkin tuunasin joku vuosi sitten. Sekin oli menossa kaatopaikalle.

Pelle Pelätin

Vedenkestävä Pelle Pelätin koristeeksi puutarhaan

Taas tuli kierrätettyä muovipusseja, kun variksenpelätinkoriste sai niitä sisuksiinsa monia, jotta nuken vartalo kestäisi vettä. Tänä kesänä tuota sadetta onkin piisannut, ihan kyllästymiseen asti. Aikaa on ollut väkertää sisätiloissa vaikka mitä, jopa tällaista "turhanpäiväistä" koristetta.

Koristepelätin on noin 1/4-kokoa oikeasta.

Käytin kierrätysmateriaaleja ja vanhoja jämiä:
Vanha kukkakeppi,
10 muovipusseja leikattuna 3-5 cm suikaleiksi sekä vartaloon noin 10 cm suikaleiksi,
vanua,
rikkinäiset sukkahousut,
rautalankaa,
kangastilkkuja,
teippiä,
vedenkestävää puuliimaa,
pellavalankoja,
nappeja ja nauhoja,
nuppineulat silmiksi,
puuhelmi nenäksi,
romua, joulukelloja ja karkkipapereita käteen
sekä lopuksi suihkutin vesi-puuliimaseoksella koko pelättimen.


- Turhanpäiväistä, sanoisi mummoni.

Pelle Pelätti

Vuosikaudet hoitaa

hän työnsä kiltisti,

mutt palkkaa saako työstään,

tuo kiltti pelätti.

Saa hän nauruu

ja sateen niskaansa,

ihmisetkin ilkkuu,

räksistä nyt puhumattansa.

Seisoo näin tanassa

tuo Pelle Pelätti.

Työtään tekee kepissä,

ryysyt sillä niskassa,

variksien kiusana,

nuo sille räkätti.