Kaapin kätköistä löytyi tällaista sifonki-kreppikangasta, joka ei kyllä ole ihan minun tyylinen, mutta pitihän se tehdä. Kangas oli lahjoitus sukulaisen perikunnalta. Ompelin siitä puseron/tunikan. En osaa sanoa, kumpi tämä on. Hihat ovat juuri niin pitkät kuin kangas riitti. Helman piirsin vinoksi.
Puseron alle piti ommella alupaita, jotta rintaliivit eivät näkyisi. Samantien ompelin kaksi alupaitaa, toinen ihonvärinen ja toinen valkoinen. Onpa sitten, kun tarvitsee, molempia värejä. Paidat ovat luultavasti jotain mikrokuitua. En tiedä mitä materiaalia, kun olen ostanut trikoot joskus Eurokankaan palalaarista.
Ja sitten seuraavan projektin kimppuun... Taitaa liittyä nahkaan ja kirpputoriostokseen.
2 kommenttia:
Ihailen jokaista, jolla on hermoja työstää sifonkia. Kaunis paita tuli!
Tuota seuraavan projektisi raporttia jään odottamaan mielenkiinnolla!
Hyvä parauls, ihanaa, kun kommentoit.
Sifonki on suht helppo ommella, kun käyttää siihen sopivaa paininjalkaa. Mun vanhaan koneeseen kuuluu sellainen vakivarusteena, ohuiden kankaiden paininjalka. Leikkuu sitä vastoin on tosi haastavaa, mutta kun tekee tällaista väljää vaatetta, niin joka milli ei siinä näy, vaikka vähän heittäisikin.
Lähetä kommentti