Sivut

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Pojalle tuunatut tuolit

Nämä tuolit ovat appeni tehnyt ehkä 1950-1960-luvulla ja mieheni toi ne appivanhempien taloutta tyhjentäessä. Olin ensin hieman kiukkuinen, kun tuollaisia meille toi, mutta poikani Pyry sanoi siihen, että hän haluaa ne valkoiseksi maalattuina ja mustavalkoisella kankaalla omaan kämppäänsä Helsinkiin. Tuolit ovat odottaneet pojan huoneessa vuoden, jos toisenkin. Olin ottanut urakaksi ne tänä kesänä tuunailla ja sen myös tein.






Oli kova homma koko urakka! Ensin kokeilin maalata paljon mainostetulla kalkkimaalilla, mutta kaksi kerrosta myöhemmin kävin rautakaupasta ostamassa Empire-maalia ja loput vetelin sillä. Ei noista maalipinnoista priimaa tullut, mutta kelpaa luultavasti Pyryn eteiseen ja vierastuoleiksi.



















Kankaan etsiminen oli toinen iso urakka. Ei meinannut mistään lähiseudulta löytyä tyylikästä mustavalkoista huonekalukangasta, koska etsin seepramaista, joten päädyin Vallilan Kaisla-verhokankaaseen, jonka alle laitoin vielä kangaspohjaisen tukikankaan tukemaan Vallilaa.











Ruuvit olivat kolmas iso etsintäurakka. Tuoleissa oli alunperin jokainen ruuvi erilainen selkänojassa ja halusin ne samanlaisiksi ja tietysti mustia. Lähirautakaupoissa ei ollut oikean pituisia ja paksuisia, eikä niitä mustia. Löysin sitten Latvalalta paketin ruuveja, jotka olivat oikean pituisia ja paksuisia, mutta hopeita. Testasin akryylimaalia ruuvin päähän, se kesti, joten maalasin jokaisen mustaksi. Maali kesti kuivuttuaan myös ruuvaamisen eikä irronnut.













Urakka on vihdoin valmis, joten nyt voi taas keksiä omia ompeluhommia. On lupailtu tulevalle viikolle lämmintä, joten rodojen istutushommatkin odottavat tekijäänsä pihalla.

Ei kommentteja: