Kaikenlaista pientä

On tullut tehtyä kaikenlaista pientä välipaloiksi, kun teen isompia juttuja telkkaria katsellessa, pihalla  ja ompelukoneella. Niistä ehkä myöhemmin. Tässä katsaus pieniin juttuihin:

Hyönteishotelli
Näin telkkarista, kun Sonja Lumme neuvoi aamutv:ssä hyönteishotellin valmistuksen. Minähän siitä innostuin ja tein vanhasta risasta linnunpöntöstä, joka oli menossa nuotioon, meille hyöteishotellin. Sisällä kaadetun puun oksia, polttopuiden pätkiä ja käpyjä. EriKeeper +plus+ -liimalla kiinni ja poralla reikiä. Toivottavasti joku hyönteinen löytää uuden kodin kierrätetystä linnunpötöstä.

Huonekalukankaiden näytepaloja ja keppari
Sain serkultani vanhoja huonekalukankaiden näytepaloja kunnon kasan. Tein tällaisista paloista joku vuosi sitten mökille tuoliin uuden verhoilun. Nyt kokeilin ommella siitä keppihevosen, kun näytteiden alimmaisena on aina iso pala kangasta. Hyvin onnistui, vaikka kankaat olivatkin aika paksuja ja jäykkiä.

Nipsupussukka
Kävin Karnaluksissa tällä viikolla, kun olimme matkalla Haapsaluun. Sieltä ostin itselleni pieniä nipsuja paksuihin tilkkutöihin. Ostin myös paljon muuta, niin kuin tavallista. Pitihän nipsuille saada oma säilytin, joten ompelin kivalla ohjeella (tästä linkki youtube-videoon, jossa tämä hauska ohje neuvottu kädestä pitäen) niille pienen pussukan.

Haapsalun pitsikeskus
Tietysti käsityöihmisen pitää käydä Haapsalussa tuolla pitsikeskuksessa. Siellä neuvottiin ja näytettiin minulle, miten he neulovat tuon nypyn huiveihin, kun en sitä ole koskaan tehnyt. Ostin tietysti ohutta villalankaa yhteen huiviin ja kirjan heidän huivimalleista (osasta). Ehkä talvella tai joskus innostun neulomaan ainakin yhden pitsihuivin.

Valamista
Ulkona valamme tällaisilla muoteilla keinun alle "mattoa". Aika hauskaa hommaa, vaikkakin hidasta.

Odotan koko ajan kunnon kesää, kun nytkin päälläni on pitkähihainen paita ja on vilu. Toivossa on hyvä elää, sano lapamato...

Pojalle tuunatut tuolit

Nämä tuolit ovat appeni tehnyt ehkä 1950-1960-luvulla ja mieheni toi ne appivanhempien taloutta tyhjentäessä. Olin ensin hieman kiukkuinen, kun tuollaisia meille toi, mutta poikani Pyry sanoi siihen, että hän haluaa ne valkoiseksi maalattuina ja mustavalkoisella kankaalla omaan kämppäänsä Helsinkiin. Tuolit ovat odottaneet pojan huoneessa vuoden, jos toisenkin. Olin ottanut urakaksi ne tänä kesänä tuunailla ja sen myös tein.

Oli kova homma koko urakka! Ensin kokeilin maalata paljon mainostetulla kalkkimaalilla, mutta kaksi kerrosta myöhemmin kävin rautakaupasta ostamassa Empire-maalia ja loput vetelin sillä. Ei noista maalipinnoista priimaa tullut, mutta kelpaa luultavasti Pyryn eteiseen ja vierastuoleiksi.

Kankaan etsiminen oli toinen iso urakka. Ei meinannut mistään lähiseudulta löytyä tyylikästä mustavalkoista huonekalukangasta, koska etsin seepramaista, joten päädyin Vallilan Kaisla-verhokankaaseen, jonka alle laitoin vielä kangaspohjaisen tukikankaan tukemaan Vallilaa.

Ruuvit olivat kolmas iso etsintäurakka. Tuoleissa oli alunperin jokainen ruuvi erilainen selkänojassa ja halusin ne samanlaisiksi ja tietysti mustia. Lähirautakaupoissa ei ollut oikean pituisia ja paksuisia, eikä niitä mustia. Löysin sitten Latvalalta paketin ruuveja, jotka olivat oikean pituisia ja paksuisia, mutta hopeita. Testasin akryylimaalia ruuvin päähän, se kesti, joten maalasin jokaisen mustaksi. Maali kesti kuivuttuaan myös ruuvaamisen eikä irronnut.

Urakka on vihdoin valmis, joten nyt voi taas keksiä omia ompeluhommia. On lupailtu tulevalle viikolle lämmintä, joten rodojen istutushommatkin odottavat tekijäänsä pihalla.

Huussiin liikennevalot

Talvella oli isän kesämökille murtauduttu. Mitään arvokasta eivät saaneet mukaan, koska tuomme ne talveksi kotiin. Mitään ei oltu onneksi rikottu, muuta kuin oven lukko. Mutta kaikki sisällä olleet avaimet olivat hävittäneet kiukuspäissään ja näin jouduimme myös varaston, saunan ja huussin lukot vaihtamaan. Harmi sinänsä, sillä lukot ja avaimet olivat kauniita vanhanaikaisia, sellaisia isoja. No, onni onnettomuudessa, etteivät tehneet muuta ilkeyttä, sillä alueelle ei enää saa rakennuslupia. Olen hyvilläni, etteivät esimerkiksi polttaneet kiukkuisina koko mökkiä. Huh!

Ratkaisimme huussin oven kiinnityksen niin, ettemme enää laittaneet siihen lukkoa (mitäpä siellä olisi varastettavaa 😂), vaan laitoimme vain lankasalvan. Kotimatkalla sain tämän idean, ns. liikennevalo, joka tulee huussin oven salvan viereen.

Puukappaleeseen piirsin Sharp-tusseilla kuvan ja tekstit, ja lakkasin laudanpätkän EriKeeper +plus+ puuliimalla. Mieheni porasi ruuveille reiät, kun hänellä sattumoisin oli pora siinä just hollilla.

Nyt on hieman huumoria sielläkin ovessa.

Mukavaa juhannuspäivän iltaa ja leppeää sunnuntaita!

Keppihevosbuumi

Koulumme kuuluu "Liikkuvaan kouluun". Yhtenä teemana saada oppilaat liikkumaan välitunneilla oli keppihevoset. Tänään sitten kepparirataa teimme "Unelmien liikuntapäivään" ja jonot olivat välillä pitkät. Jokaisella oli joko lainakeppari tai oma.

Koulun kepparit aloitimme pajapäivänä 3.-4. luokan kanssa ja loppuun teimme oman nelosluokkani kanssa. Tein aikaisemmin keväällä keppareille tallin puutyöluokassa. Jokaiselle koulun villasukkakepparille teimme porukalla esittelyn talliin. Niistä tuli hauskat!

Viikolla ompelin taas yhden keppihevosen lahjaksi eräälle lapsenmieliselle henkilölle. Kaavoina jo tutuksi tullut Kodin kuvalehden kaava.

Viikko vielä ja sitten alkaa hyvin ansaittu loma :)

"Pään painan ruohikolle

ja oion jalkojain.

En jaksa pohdiskella,

mä tahdon olla vain.

... Sen viisaammat voi tehdä,

mä päivän kultaan jään.

Mä tunnen kaikki tuoksut

ja luonnon loiston nään.

Voi leikitellä mielikseen,

voi ottaa jättää paikoilleen

tai olla niin kuin luonnostaan

ja maata vaan."

(Tove Jansson)

Luokkaan Aku Ankka-lokerikko

Kävimme avustajan kanssa koulumme väestösuojassa hakemassa yhdelle oppilaalle pulpettia. Näin jotain aivan fantastista tuunattavaa! Kysymys siitä rehtorille ja niin sain kotiin vanhan lokerikon, joka on valmistettu vanerista ja viilutetusta puusta.

Hioin sen ja puuliima-vesiseoksella 1970-1980-luvun Aku Ankkoja kiinni ulkopintoihin. Kiva-lakkaa pensselöin päälle pariin kertaan. Pohjaan laitoin huopapalat kolinan estoksi. Hyllynreunoihin, jotka olivat aika tikkuiset (vaneria), laitoin kangasteippiä.

Voilaa! Open uusi lokerikko, joka varmasti miellyttää myös nuorien oppilaiden silmiä.

Pojan kämppään monipuolinen huonekalu

Kasvihuoneilmiön löytö
Pyry-pojan kanssa olemme yhdessä suunnitelleet hänelle sohvapöydän. Poika halusi kaksi laatikkoa, joita metsästin vuoden eri paikoista. Löysin ne vihdoin Kasvihuoneilmiöstä. Hän suunnitteli ensin pöytälevyksi Ikean korkkipöytää, mutta sitten minä keksin (muistin), että hänellä on ysiluokan puutöissä tehdyt laudat ihan käyttämättöminä. Laudoista piti tulla hyllyt omaan huoneeseen, mutta poika muutti opiskelun perässä Helsinkiin ja ne jäivät kiinnittämättä seinään.

Pesin laatikot, sillä ne olivat tosi törkyiset. Irtosi mustaa multaa ja kaikkea äklöä. Annoin kuivua auringossa ulkona. Mieheni vahasi sitten mehiläisvahalla sekä laatikot että laudat, kun minä ompelin Saupartin löytöjä, enkä ehtinyt vahailla. Voilaa, hienot! Ja niin monikäyttöiset. Käyvät myös hyllyiksi tms.

Tahallaan laudan päät jätettin vinoiksi. Ovat näin rouheamman näköiset.

Pyry-poika oli onnellinen! Yhteistyöllä se sujuu.

Käsinukketeatteria

Syksyn 2014 pientä puuhailua

Silloin tällöin syksyllä ompelin joitakin käsinukkeja kouluun luokalleni. Kaksi vanhaa tekemääni käsinukkea oli käsityömallilaatikossa ja niitä käytettiin ennen paljonkin koulussa, jossa oli jo muitakin käsinukkeja. Kaksi kävin ostamassa joululomalla Ikeasta. Tänään kävin vielä tekemässä koulun teknisessä luokassa niille telineen.

Käsinukketeatteri alkakoon!

Haamun, kissan, tytön, lohikäärmeen ja apinan tein syksyllä 2014.

Ikean käsinuket.

Nämä kaksi veijaria olen askarrellut jo
ainakin 10 vuotta sitten.

Jospa näillä saisin ujoimmatkin oppilaat esiintymään.

Käsinukkien teline.

Kello valmiiksi

Toivo-apen aloittama kello

Appeni kuoli pari vuotta sitten ja anoppini nyt kesällä. Sisarukset ovat järjestelleet anopin asunnossa jäämistöä, jotta asunnon voi myydä. Kirpputorille menevästä laatikosta löysin tämän keskeneräisen kellotaulun, jonka appeni oli tehnyt. Hän oli taitava puuseppä. Hän teki puusta ihan mitä vain.

Olihan tämä pakko saada valmiiksi ja seinälle. Numerot olivat tippuneet, eivätkä loputkaan numerot pysyneet ja koneisto puuttui. Ostin koneiston, irrotin loputkin numerot, hioin niiden pohjat, liimasin vain neljä numeroa, loput maalasin viivalla messingin värisellä maalilla, koetin maalata "vanhan näköiseksi" messinkimaalilla, suurensin koneiston upotusta, kiinnitin koneiston ja lyhensin viisareita. Tämä pääsi työpöytäni eteen seinälle!

Hieno, vai mitä?

Mosaiikkipöytä romusta

Pihassa on ollut tällainen romupöytä jo kymmenisen vuotta. Säilyttelin siinä kaikkea puutarhasälää talon seinustalla. Se oli menossa polttopuuksi. Aikani sitä katseltuani tajusin, että tähän pöytäänhän voisin kokeilla vanhoilla laatoilla mosaiikin tekoa, koska sitä ei ole vielä tullut kokeiltua puupintaan. Ei siis väliä, vaikka menisi pieleen tai tulisi kamala.

Ehdin pöydän pinnan hioa ennen kuvan ottamista.
Se oli täynnä irtoavaa lakkaa, kuten jalassakin.

Mitään en ostanut, vaan käytin kaikkea mitä varastosta löytyi, siksi värit ovat "mitä sattuu". Hioin niin paljon lakkaa pois, kun pystyin. Jalka on öljytty samalla värillä kuin muutkin puutarhakalusteet, jotta pöytä sointuisi edes jotenkin muuhun kalustukseen, vaikka ruskea ei ihan natsaa mosaiikin värien kanssa. Laatat hakkasin pieniksi muurarinvasaralla suojalasit päässä ja liimasin ne vedenkestävällä puuliimalla. Laatat olivat eripaksuisia, joten pöydän pinta on aika epätasainen. Löysin varastosta myös veden- ja ulkoilmankestävää laastia, siksi välit ovat lähes valkoiset, koska päätin olla ostamatta mitään tähän romuun.

Tadaa, uusi kahvittelupöytä puutarhaan on valmis!

Tuon vanhan tuolinkin tuunasin joku vuosi sitten. Sekin oli menossa kaatopaikalle.

Kuvansiirto puulle

Kuvansiirtoa suoraan höylättyyn lautaan EriKeeper-liimalla

Olen jonkin aikaa miettinyt, kuinka kuvansiirto onnistuisi EriKeeperillä myös puulle. Nyt sen kokeilin, vaikka kotona ei ollut sopivan levyistä puupalaa, vaan käytin paneelinpalaa. En tätä puukappaletta edes sahannut sopivan mittaiseksi ja hionut, kun ajattelin vain kokeilla ennen kuin teen taulun kunnon puuhun.

Paperi repesi liimatessa, joten siitä tuo repeämä vasemmassa alareunassa.

Ohjeet kankaalle kuvansiirrosta ovat samat kuin tämä puulle siirto, joten en niitä kirjoittanut uudestaan. Siis kuva kuvalta ohje löytyy aikaisemmasta postauksesta "Kuvansiirto kankaalle EriKeeperillä" eli paina tätä.

Puulle siirto kesti paljon kovempaa käsittelyä kuin kankaalle siirto: Minulla oli jäänyt ohut kerros paperia kuvan päälle, huomasin vasta, kun työ oli kuivunut. Kastelin kuvan uudestaan kostealla rätillä ja hinkkasin paperimössön pois kovempaa ja laitoin suoraan hanan alle, kun yritin sitä pientä paperihiutaletta saada pois. Kesti ihan hyvin! Puupalani oli kyllä hyvin kuivunutta (huoneen lämmössä ollut monta vuotta), joten se ehkä auttoi.

Lopuksi kuvan voisi lakata huonekalulakalla, jotta taulu kestäisi hyvin pölyjen pyyhkimistä.

Nyt vaan etsimään kunnon laudanpalaa, josta saan tehtyä hienon taulun äitienpäivälahjaksi!

Varoituksen sana! Tein ison lapsiryhmän kanssa tätä ja huomasin seuraavaa: Kun alat irroittamaan paperia kuvasta vedellä (silloin, kun EriKeeper on kuivunut), ole nopea! Älä kauaa hinkkaa paperia pois ja kastele koko ajan ja pidä työtä märkänä. Jos kuva alkaa irrota, lopeta ja anna työn kuivua uudestaan. Sitten voit taas uudestaan irroittaa vedellä paperia varovasti. Joten nopeus on valttia märän paperin irrottamisessa! (Jos sinulla on vedenkestävää puuliimaa (maitomaista), se voisi olla parempi hitaalle tekijälle.)

Tässä nyt sitten parempi puupala, johon liitin saman kuvakopion (vielä ilman lakkaa). Hieno taulu lapsistani!