Vuoden viimeinen käsilaukku - korkkia kuten shampanjapullon korkki

Sain serkultani Sarilta tapaninpäivänä joululahjaksi palan korkkikangasta. Heti seuraavana päivänä aloitin siitä käsilaukkua. Laukussa on päällä korkkikangasta ja osassa kohdissa (hihnat, sisäosat, päällitaskun reunat) kirpputorilta ostetusta mokkahameesta paloja. Vuoria en laittanut, koska korkkikankaan ja mokan nurja puoli oli ihan siistiä.

Voiko naisella on liikaa käsilaukkuja?

Oikein ihanaa vuotta 2018 kaikille! Kohta paukkuu taivaalla...

Miehen ikivanhan nahkatakin tuunaus

Vuonna 'miekka ja kirves' tein tämän alkuperäisen nahkatakin miehelleni. Tämä oli opiskelutyö Jyväskylästä ja siihen aikaan piti olla kaikenlaisia härpäkkeitä takissa.

Leikkasin olkalevikkeitä ja tikkasin ne kapeammiksi kiinni takkiin, vähän kuin koristeeksi. Purin vanhan vuorin pois ja leikkasin sen avulla viininpunaisen raidallisen vuorin takkiin. Povitaskuun piti tietysti laittaa pieni lappu huijaamaan ostettua. Vanhan välivuorin pesin ja laitoin uuden vuorin sisään, sillä nykyisin ei enää saa Suomesta aitoa villaa sisältävää villavatiinia. En ole ainakaan löytänyt mistään. Sopivan paksuista resoria ei löytynyt lähialueilta eikä nettikauppakaan onnistunut (tilasin, mutta oli ihan lirua), joten neuloin 1o, 1n -resorit itse Alize Superwash -langasta. Kiinnityksen vaihdoin vetoketjuun.

Yllättävän hyvänä oli nahka pysynyt, vaikka oli roikkunut henkarissa varastossa kauan. Vähän oli sieltä ja täältä venynyt, mutta se on voinut tulla jo silloin aikanaan käytössä. Mies nimittäin käytti tätä paljon. Toivottavasti takki saa nyt yhtä pitkän elämän.

Huono kuvanlaatu, koska ulkona sataa kaatamalla
ja sisällä joutui käyttämään salamavaloa. Anteeksi!

Hinnaksi tuli hieman yli 20, jos en laske työlle hintaa. Joten oli aika kannattava tuunaus!

Huomenna suunnaksi Oslo. Saa nähdä, onko laukku täynnä villalankoja vai peikkoja?

Silkkipaidan tuunaus

Kaapista löytyi vanha, kainaloista syöpynyt silkki-puuvillainen t-paita. Olin joskus kauan sitten ostanut sen kalliilla paikallisesta Boutiquesta. Olin heittämässä sitä roskiin, kun tajusin, että siitähän voi käyttää osan uuteen paitaan. Niinpa leikkelin sen ja käytin leikatut palat peruskaavoina kuositellen uuteen trikooseen. Pidempi olisi saanut tulla, mutta oranssi trikoo ei riittänyt kuin tähän pituuteen.

Taas sain jämäkankaalle ja vanhalle t-paidalle käyttöä. Kyllä tuunaus on mahtavaa!

Ennen

Jälkeen

Loman loppu häämöttää. Pitää vielä ehtiä vaikka mitä...

Nokivärjäys

Minun on pitänyt tätä nokivärjäystä (painamista) kokeilla jo monta kesää, mutta aina unohdan. Näin Tilkkutaide Eija Kause-blogissa jo kolme vuotta sitten hyvät ohjeet. Niillä pärjäsi nyt ihan kivasti, paitsi että siinä ei ollut varoitusta liiasta ruokaöljyn käytöstä, josta tuli öljytahroja osaan kankaista. Seuraavalla kerralla, jos teen, osaan varoa öljyn käyttöä ja laittaa sitä varovaisemmin laatalle ennen nokeamista.

Laitan tähän kuvien avulla pienen ohjeen:

Tarvitset: 

- vaaleaa kangasta (luonnonkuitua)

- ruokaöljyä

- pensselin (itselläni pullasuti)

- kynttilän

- lasitetun kaakelin

- talouspaperia

- alustan

- kasvien lehtiä

1. Sivele ruokaöljyä kaakeliin ja laita se tuleen, jotta noki tarttuisi siihen.

2. Ota kaakelista nokea pensseliin ja sivele sitä kasvin lehdelle ruotien puolelle.

 3. Paina nokinen puoli lehdestä kankaalle.

4. Kuivaa.

5. Silitä kankaat. Pidä leivinpaperi kankaan ala- ja yläpuolella silittäessä.

6. Pese kankaat ja silitä vielä uudestaan, kun kankaat ovat kuivuneet.

Valmis!

Tätä tekniikkaa olisi kiva kokeilla myös oppilaiden kanssa käsitöissä.

23.7.2017 Pesutestin tulos:
Pesin pahimmat öljyiset tilkut 60 asteen pesuissa. Ensin käsin, jossa veden joukossa oli valkopyykkiainetta ja Vanishiä. Hankasin ja liotin. Sen jälkeen muun pyykin joukkoon valkopesuun koneeseen. Painatukset eivät mielestäni muuttuneet, eikä öljytahrat. Joten tämän perusteella uskallan jo sanoa, että kestää hyvin pesua tämä nokivärjäys.

Kuvissa värieroa, kun kuvasin eri aikaan päivästä, kuitenkin saman ikkunan
edessä.

Aikuisten paidasta lapselle paita

Tuunasin naisen paidasta työkaverin lapselle kesäpaidan. Ikävä kyllä en muistanut ottaa kuvaa alkuperäisestä paidasta, mutta ennen lapselle viemistä muistin sentään ottaa kuvan valmiista. Joskus tämä blogin pitäminen on "rasittavaa", kun kuvia pitäisi muistaa ottaa vähän joka kohdasta, jotta te lukijat saatte käsityksen tekemisistäni.

Hyvää kesää Katille ja perheelle tämän paidan myötä!

Pojalle tuunatut tuolit

Nämä tuolit ovat appeni tehnyt ehkä 1950-1960-luvulla ja mieheni toi ne appivanhempien taloutta tyhjentäessä. Olin ensin hieman kiukkuinen, kun tuollaisia meille toi, mutta poikani Pyry sanoi siihen, että hän haluaa ne valkoiseksi maalattuina ja mustavalkoisella kankaalla omaan kämppäänsä Helsinkiin. Tuolit ovat odottaneet pojan huoneessa vuoden, jos toisenkin. Olin ottanut urakaksi ne tänä kesänä tuunailla ja sen myös tein.

Oli kova homma koko urakka! Ensin kokeilin maalata paljon mainostetulla kalkkimaalilla, mutta kaksi kerrosta myöhemmin kävin rautakaupasta ostamassa Empire-maalia ja loput vetelin sillä. Ei noista maalipinnoista priimaa tullut, mutta kelpaa luultavasti Pyryn eteiseen ja vierastuoleiksi.

Kankaan etsiminen oli toinen iso urakka. Ei meinannut mistään lähiseudulta löytyä tyylikästä mustavalkoista huonekalukangasta, koska etsin seepramaista, joten päädyin Vallilan Kaisla-verhokankaaseen, jonka alle laitoin vielä kangaspohjaisen tukikankaan tukemaan Vallilaa.

Ruuvit olivat kolmas iso etsintäurakka. Tuoleissa oli alunperin jokainen ruuvi erilainen selkänojassa ja halusin ne samanlaisiksi ja tietysti mustia. Lähirautakaupoissa ei ollut oikean pituisia ja paksuisia, eikä niitä mustia. Löysin sitten Latvalalta paketin ruuveja, jotka olivat oikean pituisia ja paksuisia, mutta hopeita. Testasin akryylimaalia ruuvin päähän, se kesti, joten maalasin jokaisen mustaksi. Maali kesti kuivuttuaan myös ruuvaamisen eikä irronnut.

Urakka on vihdoin valmis, joten nyt voi taas keksiä omia ompeluhommia. On lupailtu tulevalle viikolle lämmintä, joten rodojen istutushommatkin odottavat tekijäänsä pihalla.

Huussiin liikennevalot

Talvella oli isän kesämökille murtauduttu. Mitään arvokasta eivät saaneet mukaan, koska tuomme ne talveksi kotiin. Mitään ei oltu onneksi rikottu, muuta kuin oven lukko. Mutta kaikki sisällä olleet avaimet olivat hävittäneet kiukuspäissään ja näin jouduimme myös varaston, saunan ja huussin lukot vaihtamaan. Harmi sinänsä, sillä lukot ja avaimet olivat kauniita vanhanaikaisia, sellaisia isoja. No, onni onnettomuudessa, etteivät tehneet muuta ilkeyttä, sillä alueelle ei enää saa rakennuslupia. Olen hyvilläni, etteivät esimerkiksi polttaneet kiukkuisina koko mökkiä. Huh!

Ratkaisimme huussin oven kiinnityksen niin, ettemme enää laittaneet siihen lukkoa (mitäpä siellä olisi varastettavaa 😂), vaan laitoimme vain lankasalvan. Kotimatkalla sain tämän idean, ns. liikennevalo, joka tulee huussin oven salvan viereen.

Puukappaleeseen piirsin Sharp-tusseilla kuvan ja tekstit, ja lakkasin laudanpätkän EriKeeper +plus+ puuliimalla. Mieheni porasi ruuveille reiät, kun hänellä sattumoisin oli pora siinä just hollilla.

Nyt on hieman huumoria sielläkin ovessa.

Mukavaa juhannuspäivän iltaa ja leppeää sunnuntaita!

Huivi muuntui kesäpuseroksi

Olen aina ihaillut tätä huiviani, mutta sen käyttö on jäänyt yhteen tai kahteen kertaan. En ole huivi-ihminen. Päätin ottaa sen käyttöön puserona, kun materiaalikin on kesään sopivaa, 50 % puuvillaa ja 50 % silkkiä. En leikannut mitään muuta kuin kädentiet ja nekin suoraan sekä lyhensin hapsuja kolmisen senttiä. Pikkasen saumoja ja tikkauksia ja siinä se on... uusi hellepusero 😊

Aika hippi :)

Yritin kuvaan kirjoittaa ja piirtää, miten ompelin pitkästä ja leveästä huivista hellepuseron:

Ulkona paistaa ihana aurinko ja minä sisällä kökötän flunssapäänsäryssä, mur! Paistaa se päivä kyllä huomennakin tai ylihuomenna tai...

Kierrätettyä kevätjuhliin

Kaapissa roikkui pukupussissa vanha siskon väitöstilaisuuteen ommeltu karonkkapuku. Silloin sen (kauan sitten) ompelin pikaisesti tavalliseksi hameeksi ja puseroksi, jonka koristuksena oli vain kaunis hartiahuivi. Kangas oli niin kaunista tummanvihreää sifonkia, joten olin päättänyt sen säästää ja tuunata joskus uusiksi.

Minulta jäi alkuvuodesta ommellusta pitsijakusta (löydät sen täältä) hyvää quipure-pitsiä palanen ja se riitti hameeseen. Hameen alla on vuori, jossa on kiinni alareunassa sifonkia, joka näkyy tuosta pitsin alta. Vyötärölle laitoin ohuen kuminauhan, jotta juhlapöydistä voi syödä yllin kyllin, eikä hame purista. Puseron halusin pitää tuollaisena hihattomana, mutta olen sen jälkeen lihonut, joten sivusaumoihin ompelin suikaleet läpinäkyvää sifonkia. Alunperin pusero oli kokonaan vuoritettu.

Alkuperäinen hame ja pusero olivat kyllä aika tylsiä noin yksinään ilman sitä hartiahuivia.

Sadetakin sisään lämpöä

Pari viikkoa ollut sekalaista ilmaa: räntää, rakeita, vesisadetta ja vuoroin taas räntää. Olen kaivannut hienoa sadetakkiani ylleni, mutta kun se on niin kylmä. Ostin kauniin käytetyn sadetakin Tampereelta kirppikseltä (17 e) kaksi vuotta sitten. Sitä on ollut ilo käyttää, kun se ei näytä tyypilliseltä sadetakilta. Mutta siinä oli yksi ongelma - se on kylmä.










Olin jo pitkään miettinyt, että ompelen takkiin lämpimän irtovuorin ja vihdoin sain sen tehtyä, kun aamuisin kaipaan sadetakkiani töihin lähtiessä. Joku kuukausi sitten ostin siihen punaisen tikkikangaspalan, mutta se ei riittänytkään täyspitkiin hihoihin, joten tyydyin kaapista löytyneeseen vuorisatiiniin ja välivuoriksi laitoin Jyskin halpaa fleecepeittoa. Tärkeintähän on lämpö - ei takin sisäpuoli.

Kokeiltu on - on lämmin.

Irtovuori on kiinnitetty ommeltavilla neppareilla ja on siis helppo poistaa, kun tarkenee ilman lämpövuoria.

Olen tyytyväinen, jopa ylpeä kauniista sadetakistani, joka on nyt myös lämmin. Satakoon vaikka pikku akkoja, olen tyylikäs! 😉

Kankaan kuviointia permanenttitusseilla

Kokeilin uusia vedenkestäviä tusseja kankaalle, kun Pinterestista löysin niihin vaikka minkälaisia sivustoja. Spriitä minulla ei ollut, mutta kokeilu onnistui ihan tavallisella kynsilakanpoistoaineella, joka sisälsi asetonia.

Tarvikkeet

Kuvista näet, kuinka väri leviää liuottimella:

Pisteet

Viivat

Sikasak-kuvio

Ympyrät

Neliöt

Tämän jälkeen kuivaus, kankaan pesu sekä kuivaus ja lopuksi silitys. Voilà!

En tiedä, mitä näistä tilkuista joskus teen, mutta kokeilu oli kivaa!

Kepparibuumi

Keppihevonen on mukava liikuntamuoto. Koulumme on "Liikkuva koulu" ja siihen liittyen keksittiin kepparit, jotta saisimme osan oppilaista liikkumaan välitunneilla. Luokkani tytöt harrastavat vapaa-aikanaan jo kyseistä lajia, joten koulullekin piti saada keppareita, jotta välitunneilla on lainahevosia.

Pajapäivä sattui hyvin sopivasti, niin minä pidin kepparipajan, jossa vanhoista villasukista tehtiin koulukäyttöön keppihevoset. Kymmenen innokasta koululaista oli valmistamassa niitä, mutta ne jäivät hieman kesken, koska aika loppui. Meidän luokan oppilaat lupasivat tehdä ne loput valmiiksi ja opekin teki omansa valmiiksi kotona.

Tässä Melkku valmistaa omaansa. Hän teki sitä toisen tytön kanssa
yhteistyössä. Melkulla on oma keppariblogikin, jonka hän perusti joitakin
viikkoja sitten. 

Villasukka otettiin pohjaksi, koska liian hienoista voisi tulla riitaa lainatessa ja muiden mallien tekemiseen menisi liian paljon aikaa. Keppihevostalli koulusta puuttuu vielä (tulee eteiseen). Esteetkin puuttuvat, mutta ne tulevat myöhemmin, kun keksimme yhdessä oppilaiden kanssa minkälaisia ne ovat, jotta niitä on helppo käyttää ja palauttaa sisälle koulupäivän jälkeen.

Hienoja keppareita voi itse valmistaa netin ohjeilla. Osassa on myös kaavat mukana, kuten tässä lehden ohjeessa.

Hauskoja laukkahetkiä hevosystävät!
Julkaisen kuvan hienoista kaikista keppareista, kun ne valmistuvat.

Uusi työpöytä työhuoneeseen

Olen haaveillut seisomapöytää työhuoneeseeni. Siinä olisi mukava piirrellä kaavoja, leikata kankaita ja touhuta muutakin. Tuo lattialla pyöriminen kaavojen ja kankaiden kanssa on ollut hankalaa polvileikkauksen jälkeen. Nyt, kun on vielä villinsorttinen kissanpentu, se on vielä hankalampaa.

Sain idean syyslomalla: meillä on ollut varastossa jo monta vuotta vanha keittiönpöydän kansi. Etsin netistä korkean pöydän jalkoja ja Ikeasta ne löysin - ja vielä säädettävät. Hintakaan ei ollut paha. Tilasin nettikaupasta ja tänään vihdoin ne sain. (R-kioski ei lähettänyt saapumisilmoitusta, mutta netin asiakaspalvelu auttoi etsimään paketin.) Mieheni auttoi ruuvaamisessa ja vihdoin sain pöydän.

Pöydällä on tällä hetkellä korttiaskartelua, kun onnittelukortit ovat melkein loppu. Sekasotku pöydän alla järjestyy, kun löydän kankaille kivat laatikot, jotka sopivat tuonne.

Liika seisominen vaan on nyt kielletty lääkärin määräyksestä, joten otan keittiöstä korkean pallin avuksi puoli-istumiseen.